De Gouden Boom, Belgia. Witbier, 5%. Pullo, 0.33l.

Emme keksineet mitään varsinaista johdantoa tähän juttuun, joten sen sijaan kerromme että tänään, perjantaina 23. elokuuta, on satanut aivan kaatamalla suuren osan päivästä. Emme oikein osanneet sanoa oliko tämä viimeinen kesäsade vaiko ensimmäinen syyssade, mutta vettä tuli. Nyt juomme belgialaisen witbierin.

Steenbruggen vehnäolut, joka kulkee sekä nimellä White että Blanche, ja pullon etiketissä White-Blanche kuten joku epäpyhä avioliitto, kaatuu lasiin vaahdoten poreilevasti n. sentin mittaisessa kerroksessa, joka nopeasti laskee epätasaiseksi kerrokseksi oluen reunoille. Se vähä mitä jäljelle jää, on varsin kuohkeaa. Väriltään tämä samea olut on olkinen, kullankeltainen, ja hiukan kalpea. Tuoksu on jopa päälleliimatun makea, mutta myös mausteinen, aprikoosimaisen ja appelsiinimaisen hedelmäinen. Melko kiva tuoksu, joka on selkeästi Hoegaarden-koulukuntaa. Kuten Hugossa, on tässäkin käytetty valmistuksessa korianteria ja appelsiininkuorta.

Maku ei ole yhtä makea kuin tuoksu, mutta kyllä sitä makeutta on, ehkä hiukan pyreemäisessä muodossa. Mehuisaa hedelmäisyyttä on paljon, jota reunustaa pieni mausteisuus. Tämä ei ole yhtä keveän, kesäisän raikas ja virkistävä kuin Hoegaarden, mutta silti varsin helppo ja mukava olut. Eipä tästä sen kummoisempaa tarinaa tee mieli iskeä, melko ennalta-arvattava ja tyylilajilleen uskollinen Hoegaarden-makea belgivehnä tässä on kyseessä, joka ei tietenkään yllä Hugon tasolle, muttei myöskään ihan Vlaamsche Bandietin kaltaisten kakkosportaan edustajien tasolle. Hyvä kolmosportaan edustaja.

Semmoinen on siis Steenbruggen White eli Blanche eli White-Blanche. Ihan kelpo vaihtoehto jos ei Hoegaardenia ole tarjolla, tai jos välttämättä haluaa vaihtelua, muttei ihan tyylinsä kärkeä.