Sakiskiu Alus, Liettua. Sour ale, 3.5%. Pullo, 0.33l.

Tsup sanoo korkki. Whoosh sanoo olut. Vittu, sanoo Ummikko. Laineh laineh, sanoo pöytä. Kävi siis niin, että korkin avatessa pullosta ampaisi ulos aikamoinen vaahto, joka levisi pöydälle jokseenkin vittumaisesti. Ja parasta ennen -päiväys on mennyt vasta viikko sitten, joten johtopäätöksemme on että tässä on olut jossa on jotain vialla.

Lasiinkin kaataessa olut vaahtoa aivan älyttömästi, höttöisen poreilevaa vaahtoa. Pysyväiskerros vaahdosta on n. millin luokka. Oluen väri on punertavan rusehtava ja vähän samea. Lasin pohjalle kertyy suuri määrä tummaa roskaa. Tuoksu on punajuurimainen, makea ja hapan. Kohtuu kamala.

Maku samaa sarjaa. Punajuurimainen, hapan, kevyen imelä ja äitelä. Suutuntuma kuohkea. Hirveä olut. Pitkästä aikaa – siis todella, todella pitkästä aikaa semmoinen, ettei Ummikko M. pysty juomaan loppuun.

Onhan se hyvä olla erikoisia ideoita. Kaikki eivät kuitenkaan ole toteuttamisen arvoisia. Hapan punajuuriolut on yksi semmoinen.