Alkuvuodesta olutsomessa levisi odottamaton ja yllättävä uutinen: Pikkulintu tulee Myyrmäkeen. Lisä on ilman muuta tervetullut, sillä Länsi-Vantaan ja Suur-Myyrmäen erikoisoluttarjonta on vuosien saatossa heikentynyt. Oikeastaan vain Vaappuva Ankka on tarjonnut kunnon valikoiman erikois- ja pienpanimo-oluita. Nyt on aivan Myyrmäen ytimessä – ainakin mitä tulee kauppoihin, palveluihin ja julkiseen liikenteeseen – aivan millä tahansa mittapuulla ns. kova mesta.

Alkuperäinen Pikkulintuhan on kotimaisen olutskenen isoja legendoja. Puotilan ostarilla vuosikymmeniä ollut paikka tunnettiin olutvalikoimansa lisäksi viskeistään. Nyttemmin Kontulan metroaseman kupeesta löytyvä mesta on laajentanut myös Helsingin keskustan liepeille, Ruttopuiston naapuriin ja nyt – Myyrmäkeen.

Olihan se tsekattava.

Toistaiseksi ympäristö on vielä kaikkea muuta kuin mukava: työmaata ja työmaamonttua – kuten yllä näkyy. Toivottavasti rakennusurakat valmistuvat ennemmin kuin myöhemmin jo yleisen viihtyvyyden takia, mutta myös sen takia, ettei tarvitse kierrellä Kilterin koulun kautta kun hyvää olutta haluaa. Itse ravintola on hyvinkin miellyttävä, vaikka vielä vähän turhankin uutuuttaan kiiltävä. No, parempi näin, kuin että olisi hommattu valmiiksi kulutettuja pöytiä ja muita keinotekoisesti feikkipatinaa antavia sisustuselementtejä, kuten S-Ryhmä ja muut ketjupaikat tapaavat tehdä. Jo nyt Myyrlintu on Ruttolintua viihtyisämpi mielestämme; jälkimmäistä vaivaa aulabaarimaisuus, jota se ei ole vuosienkaan saatossa onnistunut karistamaan.

Olutvalikoima Myyrlinnussa on hyvä: hanoja on peräti 22 kappaletta. Ensivisiitin perusteella valikoimassa tavoitellaan tasapainoa perinteisempien oluiden ja trendityylien välillä. Eli totta kai NEIPA- ja sour-tyylien oluita löytyi hanasta, mutta myös märzeniä ja muita lagereita, klassisempia IPA-tyylejä ja belgioluita. Eikä tuhdimpien tyylien ystäviäkään ole unohdettu: barley winejä ja imperial stouteja on totta kai myös hanassa. Ensimmäisellä visiitillä testatuista United Gypsiesin Tähtipöllö-barley wine ansaitsee erikoismaininnan, kuten myös Tujun mainio NEIPA Paininvartijat. Hanoissa panimovalikoima on kotimaispainotteista, mutta ulkolaisiakin löytyy.

Se, mitä Myyrlinnusta ei löydy, on se pakollinen hanabulkkilager. Halvan peruskeppanan ystävien tulee suunnata muualle. Kivenheiton päässä tätä tarjontaa löytyykin.

Pullopuolta emme pikaisella ensivisiitillä ehtineet edes miettiä – onko sellaista, ja kuinka kattava se on? Se jääköön mysteeriksi. Parinkymmenen hanan voimin Myyrlinnussa voi viettää iltaa pitkän ja kostean kaavan kautta, ilman että pulloja kaipaa. Ja jos erehtyy viskejä testailemaan…

Myyrlintu on ensivaikutelmaltaan positiivinen kokemus. Mukavaa kyllä, perjantai-iltapäivänä ravintolassa oli runsaasti asiakkaita, ja pikaisesti jututettu baarimikkokin tuumaili, että hyvin ovat ihmiset paikan löytäneet. Toivotaan, että uutuudenviehätyksenkin kaikottua Myyrlinnulla riittää asiakkaita. Harmillinen faktahan on, että Suur-Myyrmäen erikoisolutravintoloiden lento on yleensä ollut lyhyt ja matala. Josko nyt olisi löytynyt se kiintopiste, jonka ympärille Länsi-Vantaan erikoisoluiden ystävät kerääntyvät.