Sinebrychoff & Brooklyn Brewery, Suomi/USA. Porter, 7.2%. Pullo, 33cl.

Sinebrychoff – sano Koffi vaan – ei näin rivilagerin vieroksujina ole kovin vakuuttava nimi pullossa, mutta siltikin erehdyimme maistamaan tätä Brooklyn Breweryn kanssa yhteistyönä tehtyä olutta Tampereella viime viikonloppuna ja totesimme silloin, että ainakin ihan juomakelpoinen olut on kyseessä. Tämä tosin oli joskus puolen yön pintaan, puolen tusinan oluen jälkeen, joten makuaisti oli ehkä ns. aavistuksen turtunut. Uusi yritys, tällä kertaa ilman pohjia!

Vaahtoa on runsaasti ja ei ole juuri ollenkaan – toinen tuoppi täyttyi vaahdosta, toiseen sitä ei tullut juuri lain. Lieneekö ensimmäinen (tai toinen, katsantokannasta riippuen) kaadettu väärin? Vaahtoavassa tuopissa vaahto on vaalean nougatin väristä, ja jättää sellaisen sentin kerroksen kermaista, pysyvää vaahtoa sekä runsaasti pitsikuviota tuopin reunaan. Vaahdon ulkonäkö on sen verran herkullinen, että taitaa olla vaahtoamaton tuoppi joka tuli kaadettua väärin – se nimittäin ei näyttänyt lainkaan houkuttelevalta!

Tuoksu on kotikaljamainen, maltainen ja maltaisella tavalla makea. Mieleen tulee makea tumma leipälimppu, joululimppu. Etiketissä mainostettua kuusenkerkkää ja vaahterasiirappia ei kyllä tuoksusta huomaa ainakaan aluksi. Kotvasen kuluttua voimakas mämminen mallas- ja makeuskaraktääri nousee esiin melkeinpä dominoivaksi elementiksi, joululimppu haihtuu taka-alalle. Ummikko N havaitsee tarkemman haistelun jälkeen kuusenkerkkää, mutta Ummikko M ei nenällään moista löydä. Ja voisikohan makeus, vaikka mämmimäistä sekä maltaista onkin, tulla vaahterasiirapista? Two Tree Porter ei omaa parasta tuoksua oluiden joukossa, ei lähelläkään sitä, mutta lupailee silti täyteläistä ja maltaista makukokemusta.

Maussa huomaa ensimmäiseksi hapokkaan, paahdetun sävyn, joka kuitenkin nopeasti ottaa taustanäyttelijän roolin, luovuttaen maltaiselle makeudelle estradin. Jälkimaussa on raikasta yrttisyyttä joka ei ihan tunnu humalalta – tämä lienee se kuusenkerkkä? Raikas, yrttimäinen vihreys nousee voimakkaimpana suuhun jälkijunassa kun itse olut on jo asettumassa mahalaukkuun. Maussa on kuitenkin lievää vetisyyttä, jota hapokkuus ikävästi korostaa; nimenomaan maltainen, makea ja mämminen päämaku kärsii tästä, pohjavireenä oleva paahdettu sävy toimii hyvin ja yrttinen jälkimakukin on kohtalaisen voimakas.

Two Tree Porterin dominoiva elementti on hapanimelä makeus, jota paahdettu pohja ja yrttisyys korostavat. Pidemmän päälle maussa astuu myös esiin vivahdus reilusti ylikypsää, enemmän ruskeaa kuin keltaista omaava banaania – joku on keksinyt lisätä banaaniviipaleita mämmiin, mutta onko se nyt sitten hyvä idea, kysymme vain. Tasapaino kallistuu ehdottomasti makeuden puoleen, siinä missä edellinen maistettu olut (Mufloni Aamupala Stout) kallistui tymäkkään, kuivaan kahvimaisuuteen.

Pidemmän päälle makeuden ja yrttisyyden – toisin sanoen siis vaahterasiirapin ja kuusenkerkän – yhdistelmä on liian päällekäyvä ja maku muuttuu hiukan ällöttäväksi jopa. Siltikin olut on roimasti parempi kuin mitä Koffilta olisimme odottaneet (etenkin Ummikko N). Ja yhä vielä siltikin ja edellisestä huomiosta riippumatta kumpikaan ei oikein näe ostavansa Two Tree Porteria Alkosta uudestaan; kokemuksena kyseinen olut on ihan mielenkiintoinen ja siinä on omaa luonnetta, joskin hiukan vetisessä muodossa, mutta se ei yksinkertaisesti ole lähelläkään parasta porteria mitä Alkon normaalivalikoimista löytyy. 33cl:n pullo on ehdottomasti maksimimäärä mitä Two Tree Porteria jaksaa kerralla nauttia (hiukan pienempikin annos piisaisi), niin päällekäyvä makukokemus on kyseessä, pahassa mutta myöskin jossain määrin hyvässä mielessä.

Ei riitä että olut omaa luonnetta, sen maun pitäisi myös olla tarpeeksi miellyttävä jottei se rupeaisi tökkimään ennen kuin tuoppi on tyhjä.