Marston’s Old Empire

on

oldempire

Marston’s, Englanti. IPA, 5.7%. Pullo, 0.5l

Tampereen Klubilla oli musiikkimestaksi yllättävän hyvä olutvalikoima, joista yksi testaamatta jääneistä oli Marston’sin Old Empire-IPA. Two Tree Porter testattiin samaisella Klubilla, joten jatketaan teemaa Tampere Strikes Back, kotoa käsin siis.

Vaahtoa tässä IPA:ssa on kohtalaisesti, jättää lasin reunalle vähän pitsiä. Vaahto on hyvin valkoista, ja jättää ohuen kerroksen oluen päälle haihduttuaan melko nopeasti. Olemukseltaan olut on hyvin kirkas ja läpinäkyvä, kalpea jopa. Väri on siltikin miellyttävä, meripihkan kaltainen, mutta muuten oluen ulkonäkö on sen verta kirkas ja läpikuultava että epäilys herää, olisiko tämä filtteröity?

Tuoksussa on voimakasta hedelmäisyyttä, IPA:ksi humalaprofiili tuoksussa on todella hento; IPA-asteikolla melkeinpä olematon. Tuoksussa on vähän liikaa markettilageria, mutta positiviisena huomiona tuoksun hedelmäisyys tuo mieleen jotkut inkiväärioluet. Tuoksu uhkailee jokseenkin väljähtyneellä makukokemuksella, mutta toisaalta hedelmäisyys lupailee enemmän. Kohtahan se nähdään, kippis!

Ensimmäinen kulaus paljastaa ettei tässä kyllä paljon yhteistä ole modernien IPA-oluiden kanssa; IPA-oluiden mittapuulla kyseessä on hyvin varautunut, varovainen ja täysin provosoimaton tapaus. Vaalea l. pale tämä on kuitenkin maultaan. Humalaa maussa on, vaikkakin melko varovaisesti, ja katkeroa: heti ensihörpystä suuta kuivaa kuten IPA:n kaltaisten humalapainotteisten oluiden kohdalla kuuluukin. Humala on kuitenkin melko mietoa, ja vähän ajan kuluttua (sitrus)hedelmäisyys nousee päällimmäiseksi makuaistimukseksi. Itse asiassa mieleen tulee Little Valley Breweryn Ginger Pale Ale, mutta ilman ko. oluen simamaisuutta.

Suullisen maku alkaa hyvin laimeana, melkein mauttomana, mutta kunhan juoma saa hetken kutkutella makunystyröitä rupeaa se kehittymään oikeastaan aika miellyttävällä tavalla. Humala nousee esiin ensimmäisenä, sitten hedelmäisyys ottaa ohjakset ja vie oluen nielusta alas, jonka jälkeen suuhun jää humalan katkera kuivuus muistutuksena. Maku on kuitenkin melko lyhyt, tämä ei jää pitkään suuhun itsestään muistuttamaan – paitsi lievänä kuivuutena. Voisikin sanoa että tämän linnun lento katkeaa ikävästi puolitiehen: maku alkaa kehittymään ihan kivasti, mutta sitten se yhtäkkiä loppuukin. Muutenkin maku on melko yksiulotteinen, jopa tylsyyteen asti. Old Empire kärsii luonteettomuudesta ja makunsa liiallisesta keveydestä; maussa on potentiaalia (joskaan ei ehkä IPA:ksi), mutta sitä ei yksinkertaisesti viedä täydellistymiseen asti vaan tyydytään jonkin sortin puolivillaiseen kompromissiin. Täten voisi sanoa että molemmat huomiot tuoksusta olivat oikeassa: melko laimea, joskaan ei vetinen, olut on kyseessä, mutta maussa olisi potentiaalia parempaankin.

Häiritsevää kyllä, Old Empire tuo Little Valleyn Ginger Pale Alen ohella mieleen meksikolaiset oluet, esim. Coronan ja Solin, joita ei nyt varsinaisesti maukkaudestaan ja luonteestaan tunneta. Näitä parempi olut Old Empire toki on, tässä on sentään ihan oikeaa makua, mutta silti ns. oikeasti hyvä olut ei välttämättä herättäisi mielleyhtymiä näihin.

Keskinkertaisuudestaan huolimatta voisimme nähdä itsemme juovan tätä toiste, esim. juurikin meksikolaisen/etelä-amerikkalaisen ruuan kanssa, tai esim. terassilla seurustelun ohessa. Maistelu- ja makunautinto-olueksi tästä ei missään nimessä ole, eikä kyllä totta puhuen oikein IPA:ksikaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s