Saimaan Juomatehdas, Suomi. Kuiva omenasiideri, 4.7%. Tölkki, 33cl.

Ulkona vietetyn kuuman ja aurinkoisen kesäiltapäivän jälkeen on ilta mukava kruunata kylmällä, kuivalla ja raikkaalla omenasiiderillä. Suomessa on viime vuosina nähtävästi herätty siihen että siideri on paljon muutakin kuin Golden Cap ja Upcider (tai että em. kaksi eivät oikeastaan ole siidereitä lain), ja myös kotimaisia yritelmiä tehdä ns. ”oikea” siideri on ilmaantunut kauppojen hyllyille. Ikävä kyllä tähän mennessä suuria onnistumisia ei ole tullut vastaan, esim. Suomenlinnan Panimon Tin Soldier’s Hard Cider oli ihan jees mutta pidemmän päälle kävi hyvin selväksi ettei sillä ole mahkuja brittiläisiä tai ranskalaisia vastaan. Vaikka juotavaa olikin, oli Plevnan Scrumpy pettymys kun mainioiden oluiden takia odotimme ehkä liikoja.

Tällä siiderillä Saimaan Juomatehdas voitti Helsinki Beer Festivalilla vuoden 2014 siiderin tittelin, ja täysin ansaitusti: tässä on ensimmäinen kotimainen siideri, joka kansainväliselläkin mittapuulla pärjää ainakin kohtalaisesti kilpailussa. Markettivalikoimissa löytyy huomattavasti huonompiakin siidereitä Briteistä, esim. melko karsea Bulmer’s. Asiaa kärjen lähettyville tälläkään siiderillä ei ole jos aivan rehellisiä ollaan, mutta suunta on oikea, ja sen verran hyvä Kuulas Luomuomena on, että pari tölkkiä sitä tarttuu joskus mukaan kaupasta.

Ulkonäkö on siiderille melko tyypillinen syvän kullankeltainen. Siiderissä on reiluhkosti hiilihappoa, mikä näkyy pitkäkestoisena poreiluna kun juoman on kaatanut lasiin. Kirkas, nätin värinen poreileva juoma on juuri sitä mitä haluaa ilta-auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Tuoksu on melko makea, toffeemainen, omenainen ja omenapiirakan kaltainen. Brittiläistyylisen makealta siideri ei tuoksu, pikemminkin nenähavainnot vievät esim. Ranskaan, joskin turpea ylikypsyys joka on usein tyypillistä ranskalaisille siidereille loistaa poissaolollaan. Melko kevyt mutta miellyttävä tuoksu.

Suutuntuma on hapokas, ja näin pidemmän olutkauden jälkeen, jolloin siidereitä on tullut juotua todella harvoin, on hapokkuus melko hyökkäävää muttei ns. ”oikeasti” häiritsevää. Hyviä brittisiidereitä hapokkaampaa ihan selkeästi, tässäkin ajatukset menevät etelään ja ranskalaisiin siidereihin. Makukin viittaa, yllätys yllätys, Ranskaan: lievän kirpeää, hapanimelää makeutta, omenainen maku on myös makea mutta aidon oloinen, toisin kuin esanssisiidereissä. Runsaasta makeudesta huolimatta Kuulas on silti kuiva siideri, ei brittiläisten scrumpyjen tai farmhouse ciderien tapaan. Oikeastaan olisi varmaan paras puhua ranskalaishenkisestä puolikuivasta siideristä, sen verran runsaasti makeutta Kuulaassa on. Kirpeys on samanlaista kuin monissa muissa suomalaisissa siidereissä, lienee suomalaisten omenalajikkeiden ja/tai maaperän tai muun moisen seikan takia, koska tätä kirpeyttä olemme oppineet pitämään ominaisena suomalaisille siidereille. Pidemmän päälle kirpeydestä muodostuu lievän häiritsevä sivumaku, joka ei kuitenkaan tässä tapauksessa pilaa siideriä.

Kuten hyvän siiderin kuuluukin olla, on Kuulas aidon makuinen, maistuva, helppo juoda ja erittäin virkistävä. Kuten todettua, ei Saimaan Juomatehdas vielä kansainvälisiä kärkisijoja tällä siiderillä hätyyttele, eikä siideri oikeastaan mitään kovin mullistavaa uutta tuo, mutta tärkeää pioneerityötä on tehty jo siinä, että on valmistettu ensimmäinen suomalainen siideri, jota kehtaa kehua hyväksi, aidoksi ja mainiosti maistuvaksi kotimaiseksi siideriksi.