The Cyder House, Englanti. Kuiva omenasiideri, 7%. Pullo, 0.5l.

Jotenkin tuntuu siltä että Alkon normivalikoimasta on moni hyvä siideri viimeisen parin vuoden aikana kadonnut, kuten esim. Old Rosie Scrumpy, ja jäljelle on jäänyt brittisiiderien osalta paljolti Thatchersin dominoima suppea valikoima. Thatchers osaa toki tehdä ihan hyvää siideriä, mutta kuten olemme jo muutamaan otteeseen todenneet, on Thatchersilla hyvin selkeä ominaismaku, jonka takia heidän juomistaan saa melko helposti tarpeekseen. Onneksi jotain muuta vallan mainiota brittisiideriä Alkostakin saa, esim. tätä kuivien helmeä, Aspallsin luomusiideriä.

Kun korkin avaa, hyökkää erikoisen muotoisen pullon korkeasta kaulasta jauhoinen, makea hiivan tuoksu – ihan kuin kotona ennen muinoin kun äiti pullaa leipoi. Lasissa Aspall tuoksuu kirpeältä, kylmältä, huurteiselta ja kirkkaalta syysaamulta. Lehdet ovat jo pudonneet puista ja muodostavat monenkirjavan maton metsäteille, ja on pakko kaivaa lapaset, pipot ja kaulahuivit esiin koska ulkona on kylmä, joskin auringonpaiste tarjoaa vielä muiston kadonneesta kesästä. Sitä on Aspallin tuoksu: kuin syksyä lasissa. Omena tuoksuu reilusti käyneeltä, koko seitsemän prosenttia puskee uljaasti lasista sieraimiin. Kirpeyden lisäksi mukana on kuitenkin myös pientä makeutta, kuten siiderissä kuuluukin olla – ei todella kuivakaan siideri ole pelkkää naamaa-norsun ”sille” -kamaa, vaan siinä kuuluu olla makeutta tasapainottamassa kirpeyttä ja kuivuutta. Väriltään Aspall on asiaan kuuluvan kalpea ja vaalea, tähän ei ole lisätty väriaineita. Siideri on täysin kirkas alun voimakkaasta hiivan tuoksusta huolimatta, ja poreilee hiukan mutta siiderien mittapuulla maltillisesti. Kaikin tavoin siis juuri sellainen, kuin oikean siiderin kuuluukin olla.

Aspallin maussa on kyse mittelöstä: makeus ja kuivuus vääntävät peistä juoman koko elinkaaren ajan. Alkuun tuntuu miellyttävää, aavistuksen kylmää makeutta, joka nopeasti joutuu altavastaajaksi happamalle, kirpeälle ja hapokkaalle kuivuudelle, joka jälkimakuun mentäessä muuttuu ensin miellyttävän makeaksi, multaiseksi omenaisuudeksi, mutta aivan viimeisenä itsestään muistuttaa alkoholi tuntuvalla polttelulla nielussa. Tässähän oikein näkee mielensä silmin brittiläisen omenalehdon ja maalaistalot. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Aspall menisi selkeästi kuivan siiderin puolelle, puolikuivat sun muut ovat ihan eri asia, mutta silti Aspall omaa melko voimakkaan makean aspektin kuivuuden ohella, mikä tekee juomasta aivan eri tavalla nautittavan kuin Sheppy’sin kuivan luomusiiderin, joka kuuluu myös Alkon perusvalikoimaan, ja on omalla tavallaan mainio sekin. Siinä missä Sheppy’sin siideri oikein hieroo naamaa multaan ja routaan, tarjoaa Aspall monipuolisemman ja monella tapaa mielenkiintoisemman makumatkan brittein saarten siiderivalioihin.

Aspallia juodessa tulee miettineeksi miksi juomme siideriä niin harvoin nykyään… olut on toki juomista hienoimpia, mutta siltikin kovin harva olut on oikeasti yhtä maukas kuin Aspallin siideri. Toisaalta, suuri syy siihen, miksi olemme vähentäneet siiderin juontia on ikävä kyllä valikoimien suppeus – jopa parhaimpiin juomiin kyllästyy kun niitä joutuu liikaa juomaan.