Malmgårdin Panimo, Suomi. Kuiva omenasiideri, 5.8%. Pullo, 0.5l.

Alkon pienpanimokampanjaan kuului oluiden ohella kaksi siideriä, tämä Malmgårdin kuiva omppu sekä Teerenpelin siideri. Teerenpelin muut siiderit eivät ole meitä oikein vakuuttaneet, ja koska kampanjan juomat olivat melko kalliita eivätkä kukkaromme ole pohjattomia, karsimme joitain juomia pois. Teerenpelin siideri oli yksi näistä, kuten viksummat teistä jo tajusivatkin kun sitä vähän vihjailimme.

Jo pullossa Malmgårdin siiderissä on jotain puoleensavetävää: juoma on selkeästi paksun sameaa pullossa, ja etiketin värimaailmakin on siiderille onnistunut. Kaksikielinen etiketti vihjailee että omenat olisivat suomalaista alkuperää, mutta Malmgårdin omilta sivuilta ainakaan ei lisäinfoa löydy. Alko sivuillaan mainitsee että Lohjalaisia ovat omput, joten siitä pisteet Malmgårdille.

Tuoppiin siideri kaatuu ilman mainittavaa vaahtoa, mutta todellakin vakuuttavan sameana ja väriltään tummempana kuin olisimme odottaneet. Syksyisen keltainen, hieman rusehtava juoma tuo mieleen esim. Old Rosie-scrumpysiiderin ulkonäöltään. Tuoksukin vakuuttaa: hiivainen, kuiva, omenainen, samea, mukana on hyvällä tavalla kompostin tunkkaisuutta, mutta toisaalta yllättävänkin vahvan alkoholin tuoksun rinnalla on vihjaus makeasta toffeeomenasta. Ajan myötä tuoksu painottuu toffeemaiseen makeuteen, mutta sitä terävöittää vahva, kylmä ja kirpeä happamuus.

Olemus siis vakuuttaa, mutta ikävä kyllä maku ei lunasta lupauksia.

Kirpeä ja kuiva tämä on, ehdottomasti kyllä! Tässä on aika paljonkin sitä suomalaisille siidereille jostain syystä ominaista hapanta kirpeyttä, mutta myös joidenkin brittisiiderien tyylistä kuivaa, alkoholin kyllästämää omenaista happamuutta. Ikävä kyllä itse omenaisuus on happamuuden alla melko valjua, ellei jopa aavistuksen vetistä: kirpeyden ja happamuuden alla runko on ikävästi onttouttaan kumiseva. Ensipuraisu vakuuttaa, mutta loppua kohden maku muuttuu harmillisen väljähtäneeksi, mikä tuo mieleen jotkut still ciderit, vaikka Malmgårdin omppu melko hapokas onkin. Jälkimaku tuo mieleen omenamehun, mutta sekin ärsyttävän etäisenä ja hentona. Malmgårdin Craft Cider kärsii samasta ongelmasta kuin monet muutkin suomalaiset ns. real ciderit: kuivuutta on tavoiteltu ihan onnistuneesti, mutta hyvän siiderin kuivuutta tasapainottava täyteläinen, ylikypsä ja turpea omenaisuus jää uupumaan. Toisaalta taas naamannyrpistysasteikolla tämä on esim. Sheppy’sin kuivan omenasiiderin tai Aspall Suffolk Cyderin rinnalla lastenleikkiä.

Suomalainen siiderikulttuuri tuntuu olevan harmillisen pienimuotoista, eikä kotimaisia laadukkaita aitoja siidereitä ole oikeastaan kuin se yksi, eli Saimaan Juomatehtaan Kuulas-omenasiideri, joka sekin ulkomaisiin laatusiidereihin verratessa jää palkintosijoilta pois. Malmgårdin Craft Ciderissä on yritystä, ja onnistumistakin enemmän kuin monissa kotimaisissa kilpailijoissaan, mutta se jää auttamatta silti kauas kärjestä: kuivuudessaan ja kirpeydessään yksiulotteinen ja ohut siideri jättää kylmäksi.