Kuura Vintage 2014

WP_20150731_003

Kuura Cider/Rekolan Panimo, Suomi. Kuiva omenasiideri, 5.3%. Näyte.

Nyt ollaan todella harvinaisen herkun äärellä: kyseessä on uuden suomalaisen siiderinvalmistajan ensimmäinen kaupallisesti saatavilla oleva tuotos, jota kaiken lisäksi ei saa pullotettuna, vaan ainoastaan hanatuotteena muutamasta harvasta ravintolasta – joista se kaiken lisäksi viime kuuleman mukaan on loppunut, ainakin melkein kaikista. Ummikot onnistuivat saamaan käsiinsä näyteannoksen tästä erittäin mielenkiintoisesta juomasta.

Ensimmäinen Kuura-nimikkeen alla julkaistu siideri on valmistettu Rekolan Panimon tiloissa, joka myöskin hoitaa tämän tuotteen myynnin ja markkinoinnin. Kuura ei kuitenkaan ole Rekolan Panimon panimomestareiden käsialaa, vaikka ovat kuulemma antaneet hyviä vinkkejä valmistukseen – tarkoitus olisi, että tulevaisuudessa Kuura Cider olisi siideri(e)n koti. Oli miten oli, on Kuura valmistettu sataprosenttisesti kotimaisista omenoista, joista huomattava osa on jopa ihan itse poimittu, eikä valmistusprosessia ole turhaan kiirehditty, vaan se on saanut kypsyä ja muhia vaadittavat kuukaudet. Toisin sanoen: tinkimätöntä aitoa käsityöläissiideriä.

Kuuran ensituotos on tinkimättömimpiin kuuluvan still cider -tyylin edustaja: siihen ei ole lisätty hiilihappoa, minkä lisäksi se on myös vailla lisättyä sokeria, ja tietenkin sekä suodattamaton että pastöroimaton. Vettäkään ei ole lisätty tuotokseen, eli aika ehdoton artisaanituote on kyseessä. Ulkonäöltään se on melko kalpea hyvin kylmällä, syksyisen pakkasaamun mieleen tuovalla tavalla – nimikin kuulemma viittaa syksyn kirpeän kylmiin keleihin. Hiilihapoton juoma on väriltään vaalean meripihkamainen, kalpean omenainen sekä melko samea. Tuoksussa on enemmän lämpöä kuin ulkonäkö antaisi olettaa; hiukan omenapiirakkamaisia sävyjä, mutta myös happaman kirpeää terää löytyy. Kuten odottaa saattaa, löytyy tuoksusta kosolti aidolle siiderille tyypillistä todella ylikypsää omenaisuutta, melkein kellarissa hometta keränneen kurttuompun tuoksua. Myös maatila erinäisine luonnontuotteineen tuoksuu läpi antaen Kuuralle sopivaa maaseutumaista luonnetta.

Still cideriksi Kuura ei ole kaiken jyrkimmästä päästä: se on toki täysin hapoton ja siten reilusti normaalia (aitoa) kuivaakin siideriä vaativampi tapaus, mutta on sitä huomattavasti ehdottomampia ja ”rankempia” still cidereita tullut maisteltua. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että joskus omppusiiderien naama-norsun-tiedät-kyllä-mille -happamuus on verrattavissa trendi-IPA -oluiden ylikatkeraan humalointiin; siihen leikkiin Kuura ei ole lähtenyt. Ensimmäinen maun piirre johon kiinnittää huomiota on kuitenkin voimakas ja kirpeä happamuus, kuten tuoksu jo enteilikin, joka pistelee kitalaessa alusta loppuun. Lämmetessään tämä pistävyys tasoittuu ja pyöristyy aavistuksen. Still cidereille tyypillisesti Kuuran makua ja suutuntumaa voisi helposti erehtyä luulemaan väljähtäneeksi – jopa aitojen siiderien kohdalla on niin tottunut siihen, että niissä on ainakin joko tujaus sokeria tai hiilihappoa, ellei molempia, minkä takia still ciderien luonteen yhdistää melkein vaistomaisesti auringossa kulahtaneeseen litkuun. Mutta näin ei siis kuitenkaan ole: Kuurassa on kyllä makua. Happamuuden alta paljastuu hiukan vahamaista omenaa; omenaisuus jää kuitenkin hiukan liikaa happamuuden varjoon… Soisi, että hedelmäinen omenaisuus tarjoaisi vähän enemmän vastakohtaa omenaviinietikkaiselle happamuudelle. Hiukan enemmän täyteläisyyttä maulta toivoisi myös, nyt melko vahvasti happamuuteen kallellaan olevan siiderin runko jää aavistuksen ohueksi: ensipuraisu täyttää suun happamuudella, jälkimaku jättää alkoholisen polttelun, mutta siinä välissä voisi olla vähän enemmän äksöniä. Happamuuspainotteisuudestaan huolimatta Kuura ei kuitenkaan mene liiallisuuksiin, vaan pysyy helposti juotavana – ainakin still ciderien mittapuulla. IPA-vertausta jatkaaksemme, kyllä IPAkin voi olla reilusti humaloitu ilman että se menee sukkamehu-osastolle.

Ensituotokseksi Kuura on kunnioittamisen arvoinen siideri: on lähdetty tekemään kompromissitonta aitoa siideriä ja vielä sellaista tyyliä jossa puutteita ei voi peittää hiilihapolla (tai sokerilla), ja kaiken kukkuraksi viivan alla on enemmän plussaa kuin miinusta. Rehellisyyden nimissä Kuura ei ihan ole maailmanluokan siideri: kyllä brittein saarilta löytyy vaikka millä mitoin tämän peittoavia siidereitä. Mutta sitten taas, kyseessä onkin ensituotos, joten kuuta taivaalta ei edes saa odottaa. Silti Kuura onnistuu melko suvereenisti jättämään jälkeensä suurimman osan kotimaisesta siiderituotannosta; oikeastaan vain Lammin Sahdin Kottarainen ja Saimaan Juomatehtaan Kuulas-luomuomppu ovat selkeästi vahvempia tapauksia (Saimaan Juomatehtaan siiderin omput eivät tosin ole kotimaisia). Puutteistaan huolimatta näytämme peukkuja ylös Kuuralle.

Suomen melko nihkeälle siiderikentälle uusi pelaaja on aina tervetullut tapaus, ja arvostelussa oleva siideri on pelinavauksena sellainen että tämä kannattaa pitää mielessä. Kuuran still cider on tuotteena erittäin kehittelemisen arvoinen tuote, ja tämän perustella toivomme näkevämme Kuura-nimen alla myös muuntyyppisiä siidereitä. Käsittääksemme tämä myöskin on suunnitelmana.

Kaiken kaikkiaan oikein mukava pikku maisteluhetki ja uusi tuttavuus!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s