Grimbergen/Brasseries Kronenbourg, Ranska. Dubbel, 6.5%. Pullo, 0.33l.

Vaikka luostarioluet on skene johon emme vielä oikein ole päässeet sisälle, olemme jostain saaneet sellaisen mielikuvan että Grimbergen on tämän skenen bulkkibisseä, eli siitä neutraaleinta ja helpointa ääripäätä luostarioluiden maailmassa. Noh, mene ja tiedä, mutta niin sitä vaan tuopeistamme löytyy. Eikä sinänsä välttämättä ole ihan huono asia jos Grimbergen on sitä helpointa päätä luostari- ja belgityylisistä oluista, sillä ne ovat oluttyylejä joihin perehtyminen on meillä vielä vähän lapsenkengissä, joten lastenaltaassa pulikointi ennen syvään päähän hyppäämistä voinee olla fiksua. Vaikka Double-Ambrée ilmeisesti onkin Ranskassa pantu, on se joka tavalla ainakin olevinaan belgityylinen tumma dubbel.

Mahtipontisella etiketillä varustetusta pullosta kaatuu parin sentin katoavaisen vaahtokukan alle hyvin tummaa mutta silti selkeästi punertavan ruskeaa eikä mustaa, ja siitä näkee läpi ja se on hyvin kirkas. Tuoksu tuo mieleen Kozelin tumman kiitos tumman leipäisän maltaan. On tässä kuitenkin hiukan enemmän syvyyttä, ja kun vähän haistelee aistii selkeästi luumumaista hedelmäisyyttä. Tämä luumumaisuus on kuitenkin huomattavasti ponnettomampaa kuin suunnilleen kaikissa muissa maistamissamme belgityylisissä tummissa. Tuoksun puolesta vähemmän mairitteleva luonnehdinta belgioluiden bulkkibissenä tuntuu pitävän kutinsa.

Makukin vie ajatukset osittain Kozelin tumman kaltaisten kevyiden tummien tsekkilagereiden luo, mutta tumma ja lievän turpea luumuinen hedelmäisyys on tuoksua korostuneempaa. Alla on kuitenkin paljon sitä tsekkitummille ominaista lievän ohutta, tylsää mutta sinänsä ihan maistuvaa mallasleipämäisyyttä, joskin aavistuksen tummempana jos ei varsinaisesti paahteisena. Ensimmäiseksi maussa esiin astuu luumun maku, jonka alta mallas puskee hetken kuluttua esiin, ja lopuksi maun vie kurkusta alas lievä mutta tuntuva humalan tölväisy, joka ei ole suuresti katkera mutta sen verran kuitenkin että pientä kuivaavuutta suuhun jää.

Double-Ambrée on, vaikka siinä on hedelmäisyyttä, mallasta ja humalaa, kuitenkin melko tylsä ja yksiulotteinen olut: maut tulevat peräkanaa tsak-tsak-tsak eivätkä oikeastaan muodosta mielenkiintoista makujen dialogia tai konfliktia suussa, vaan menevät pikemminkin läpsystä vaihto -periaattella, jolloin suussa tuntuu yksi maku kerrallaan. Muutenkin Double-Ambrée on belgityyliseksi dubbeliksi todella kevyt ja helppo juoda, mikä ei ainakaan yksiselitteisesti ole hyvä asia, sillä sen verran olemme oppineet belgioluista, että hyvä belgiolut kuitenkin vähän haastaa makunystyröitä. Sitä Double-Ambrée ei tee. Toisaalta, entry-tason ”belgi-lite” oluena Double-Ambrée ei ole toivoton, ja kyllähän tätä juo mukisematta vaikkei se tosiaan mitään huimia makuelämyksiä tarjoa.

Tuoppien huvetessa ja pohjan lähestyessä on siis melko helppo todeta että ennakkomielikuvamme Grimbergenistä belgioluiden bulkkitavarana, tai lite-versiona ainakin, pitää hyvinkin paikkansa. No, toisaalta, mitä muuta voikaan odottaa Carlsbergin omistamalta merkiltä?