Loïc Raison Brut

WP_20151120_012

CSR, Ranska. Puolimakea omenasiideri, 4.5%. Pullo, 0.33cl.

Paikalliseen Natsisiwaamme eli korrektimmin Lidliimme oli tullut tätä ranskalaissiideriä tuossa tovi sitten, ja eihän kiusausta ostaa aavistuksen laadukkaampaa sidukkaa Natsisiwasta voinut vastustaa. Periaatehan on kuitenkin se, että ostoskäyttäytymisellä voi vaikuttaa valikoimaan, ja täten Ummikot huimalla kahden pullon panoksella kertoivat Lidlille että kyllä, muuta kuin kurapaskaa kiitos.

Bretagnelaissiideri on melkoisen hapokas, heti kaatamisen jälkeen se poreilee hetken hyvin äänekkäästi ja vielä pitkään äänen hiljennyttyä lasissa on runsasta kuplintaa. Väri on kivan kullankeltainen, aavistuksen kalpea tosin. Väri yhdistettynä hapokkuuteen tekee tästä hyvin tyypillisen fransmannisiiderin olemukseltaan. Tuoksukin on niin ehtaa Ranskaa ettei ranskanleipä eroottisessa taide-elokuvassa Claude-nimisen miehen kolmiodraamasta Etienne-nimiseen mieheen ja Claudette-nimiseen naiseen olisi ranskalaisempi: makeahkoa omenamehua, kuohuviinimäistä alkoholisuutta, pientä ylikypsyyttä, mukavaa lämpöä. Tuoksun makeudesta huolimatta se on aito ja luonnollinen, ei esanssinen… kuten ranskalaissiideriltä sopii odottaa.

Siiderin nimi on Brut eli kuiva, mutta kuiva se ei todellakaan ole: itse asiassa olemme vähän kahden vaiheilla että onko tämä edes puolimakea, makeastakin tämä menisi. Ilmeisesti tämä on kevyempi ja suodatettu versio ”oikeasta tavarasta”, joka on vahvuudeltaan 5.5% ja Loïc Raisonin sivujen mukaan sameahko; 4.5%-volttinen versio on kirkas samalla tavalla kuin juopon pissinäyte ei ole.

Vaan ei siinä mitään, ihan hyvä siideri tämä kuitenkin on! Sokerinen makeus dominoi, mutta sen alla on aitoa, hivenen maatuvaakin omenaa ja rehevää mehuisuutta. Hyvin tyypillinen, jopa kliseinen ranskalaissiideri tämä on, joten jos Ecussonit tai Alkon vakiovalikoimien muut ranskalaissiiderit ovat tuttuja, tietää tasan miltä tämä maistuu.Ranskalaissiiderihän ei yleensä ole kovin vahvaa (tässäkin blogissa arvioitujen fransmannien volttimäärä on aina ollut alle 5%), joten sikäli Brutin täyteläisyys ja maku ei kärsi suhteellisen alhaisesta prosenttimäärästä lainkaan. Vetistä tämä ei ole, vaan todella mukavan mehukasta. Suurin miinus siiderissä on että sokerinen makeus, vaikka aidon sokerista onkin, kyllästää suun ikävästi n. puolentoista sentin paksuisella tahmealla sokurikerroksella.

Loïc Raisonin markettikastroitu ”kuiva” siideri ei tarjoile mitään uutta auringon alla, mutta on ihan passeli makea ja kevyt ranskalaissiideri siitä huolimatta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s