Brasserie d’Achouffe, Belgia. Talviolut/brune, 10%. Pullo, 0.75l.

Nu är det jul igen, tai ainakin Alkoon ovat talvi- ja jouluoluet saapuneet! Tästä valikoimasta löytyi itse asiassa aika pirun monta mielenkiintoista olutta, joten eiköhän niitä tule tässä joulun alla maisteltua oikein urakalla. Kiinnostavimpien joukkoon kuului itseoikeutetusti Schlenkerlan bock ja tämä: maanmainion Houblon Chouffe- eli tuttavallisemmin huffelisuffeli-tuplaIPAtripelin valmistajan brune-talviolut. Tästä päätimme aloittaa, koska se ei mahdu kaljakaappiimme.

Lasiin olut kaatuu mukavasti vaahdoten, ja jättää alun runsauden jälkeen n. puolen sentin paksuisen hyvin epätasaisen, marenkisen kerroksen ja ihan mukavasti pitsiä reunoille. Vaahdon alla olut on tummanruskeaa, muuten kuin ihan valoa vasten mustahkoakin, varustettuna kivalla kastanjaisella ja mahonkisella syvällä punalla. Valoa vasten punertavat sävyt korostuvat nätisti ja näkee selkeästi että olut on vain tumma, ei musta.

Tuoksu vie ajatukset hyvin nopeasti belgibruneihin: makeassa maltaisuudessa on rehevää tummaa hedelmää todella runsaasti. N’Icen valmistuksessa on käytetty Curacaolikööriä, mikä tuntuu tuoksussa makeana, oudon muttei epämiellyttävän saippuaisena ja muovisena sivujuonteena (as in 80-luvun He-Man -ukkojen pehmeät päät). Kevyttä yrttisyyttäkin löytyy, ja onpa valmistuksessa käytetty myös timjamia. Alkoholi ei tunnu tuoksussa vaikka juomassa on sitä kunnioitettavat 10%. Kaikesta huolimatta brunetyylinen tuoksu on kuitenkin tuoksun selkäranka, ja muiden ryydittämänä muodostaa ihan mukavan aromin – joskin alkoholin puutteen takia petollisen miedon!

Maussa alkoholi tuntuu, etenkin jälkimaussa selkeän makeana liköörisenä poltteluna, muttei kuitenkaan niin paljon kuin luulisi. Nielussakin närästää hivenen, muttei niin paljon kuin ensimmäisen hörpyn jälkeen pelkäsi. Itse maku on, kuten tuoksukin, selkeästi tumman belgioluen, brunen, maku: ylimakean maltainen, makean limppumaisen leipäinen, siirappimaisen tahmeanmakea ja turpean luumumainen. Likööri antaa kuulua itsestään siinä vaiheessa kun runko rupeaa lipumaan kohti jälkimakua, mutta muutaman huikan jälkeen se on alati taustalla läsnä oleva harmaa eminenssi. Suutuntuma on melko kuohkea, mutta myös saippuavaahtomaisella tavalla höttöinen ja kevyt, varmaankin ainakin osittain kiitos Curacaoliköörin. Timjamia tahi muuta yrttisyyttä ei maussa erityisemmin tunnu. Näin voimakkaaksi olueksi alkoholin rooli maussa on loppujen lopuksi kuitenkin melko pieni – tämä käy päähän paljon nopeammin kuin maku antaisi ymmärtää. Kippish!

Loistavan Huffelisuffelin perusteella odotuksemme olivat todella korkealla tämän oluen suhteen, ja siten on pakko todeta että se on pienoinen pettymys. Liköörin antamasta lisäpotkusta huolimatta N’Ice Chouffe on pääosin kuitenkin aika tavanomaisen makuinen belgibrune, eli ei myöskään mitenkään erityisen talvisen oloinen… ellei alkoholin jälkipolttelua lasketa talviseksi. Me ainakin miellämme hedelmäisyyden melko kesäiseksi mauksi… ehkä asia on toisin Belgiassa. Huono N’Ice Chouffe ei missään nimessä ole, itse asiassa ihan hyvä vahva tumma belgityylin ale, muttei niin hyvä tai erikoinen kuin olimme toivoneet.

Jouluasteikolla sopiva tuhdin aterian ja jälkiruokakahvin jälkeinen tunnelmavalaistuksessa hitaasti nautittava seurusteluolut.