Ummikkojen olutvuosi 2015

Päättynyt vuosi oli Ummikkojen ensimmäinen täysi vuosi olutharrastelijoina – mallasmatka tosin alkoi ihan vuoden 2014 alussa, mutta silti. Blogi täytti keväällä vuoden, ja arvioitakin on julkaistu jo 143 plus pikaiset. Ihan hyvä tahti siis!

Katsaus kuluneeseen vuoteen siis.

Vuoden alussa asetimme tavoitteeksemme että vuonna 2015 perehdymme belgioluisiin. Tämä siksi, että taipaleemme alkupuolella nämä arvostetut – ja nyt voimme sanoa syystäkin arvostetut – oluet eivät oikein avautuneet meille, ja tajusimme itsekin että se johtuu enemmän meistä kuin oluesta. Siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat melko erilaisia kuin IPA:t, porterit, stoutit ja muut oluet joita olimme siihen mennessä pääosin juoneet.

Vuoden aikana tulikin maisteltua useita belgioluita maan laajasta tyylien kirjosta. Vaaleat luostarioluet jäivät vielä vähän etäisiksi, mutta tummat luostarioluet sekä etenkin saisonit avautuivat oikein kunnolla. Kuulemma muodikkaat saisonit jopa niin hyvin että voinee sanoa niiden kuuluvan suosikkityyleihimme tällä hetkellä.

Belgioluisiin perehtyminen toki jatkuu vielä alkaneena vuotenakin, koska oluen maailmassa nautiskelijan työ ei ole ikinä tehty. Aina tulee uutta maisteltavaa, ja kokemuksen kertyessä vanhoihinkin oluisiin kannattaa palata – esimerkkinä toimii Brasserie d’Achouffen Houblon Chouffe, joka ensimmäisellä maistelukerralla oli meille vähän liikaa, mutta toistamiseen maistettuna todettiin yksinkertaisesti loistavaksi olueksi. Muita tavoitteita olutvuodelle 2016 on syvään päähän sukeltaminen ja perehtyä paremmin jaettuun inhokkityyliimme, eli barley wineen. Saas nähdä kuinka siinä käy…

Mieltymysten osalta 2015 näki molempien makujen reilua laajentumista. Harrastuksen alussa Ummikko N oli melko vahvasti IPA, APA ja pale ale-tyyleihin kallellaan kun taas Ummikko M suosi portereita ja stouteja. Kenties ylitarjonnan takia molemmat ovat vähän kyllästyneitä IPA:aan, etenkin siihen sukkamehuosastoon, mutta emme tietenkään ole tätäkään tyyliä ”hylänneet”. Samalla tavalla kaikkein tummimmat oluet ovat jääneet vähän vähemmälle, sillä silläkin saralla laadukkaita uusia tuttavuuksia tulee vastaan vähemmän kuin ennen. Sen sijaan saisonit, bitterit, bockit, vehnäoluet ja jo mainitut belgioluet, muutamia mainitaksemme, ovat tarjonneet mieluisia yllätyksiä toinen toisensa perään.

Mutta kenties se on ihan luonnollista, että ensialkuun nimenomaan ääripään oluet ovat ne jotka kolahtavat eniten, ja ajan myötä maku laajenee olutspektrin keskivaiheille?

Yllättävää kyllä, myös ihan bulkkilager (merkistä toki riippuen) on avautunut Ummikko N:lle siinä määrin, että tölkki tai pullo sellaista menee ruuan kanssa – vielä vuosi sitten ajatus olisi ollut mahdottomuus. Ehkä ensi kesänä järjestämme Ummikkoin SM-mestaruuden kotimaisissa tölkkibulkkilagereissa?

Tapahtumien osalta vuosi jäi laihaksi, ainoastaan SOPP:issa tuli käytyä. Toisaalta, Ummikkoin suosikkiympäristö maistella olutta ei ole ylitäydet, meluisat ja sardiinipurkkimaiset festarit eikä edes kotiolot, vaan mukavan hämyisä ravintola. Oluenmaistelussa isossa roolissa on myös tilanne ja asetelma, eikä mikään ole sen parempi kuin laadukas olutravintola tähän tarkoitukseen.

SOPP oli ehkä pienoinen pettymys juomatarjonnan osalta, sillä kotimaisten panimoiden tarjonnasta seuloitui esiin vain muutama hitiksi luonnehdittava tapaus. Muuten tapahtumaa on pakko kehua, olivat tilanneet oivan kelin ja ihmismäärästä huolimatta jonoja ei lauantaipäivällä ollut liikaa, ja VIP-puolella oli kiva istuskella pöytävarauksen ansiosta juuri haluamiensa tyyppien seurassa, ja ilman että tarvitsi pelätä menettävänsä istumapaikkansa juomanhaun aikana.

Onneksi kotimainen olutvuosi kääntyi reilusti plussan puolelle muualla: ravintoloiden, Alkon ja markettien tarjonnasta löytyi kosolti kotimaisia helmiä, kuten pullotettu Siperia, Hiisin moninaiset tuotokset (joista tosin pari hutiakin löytyi), Ruosniemen lupaavat tuotokset (sitä lopullista hittiä odotamme heiltä vielä), ja ennen kaikkea Pyynikin Käsityöläispanimo, joka on markettien hyllyillä ja ravintolassa vakuuttanut. Heidän Feeniks-savuoluensa on aivan upea savuolut, paras kotimainen sarallaan! SOPP:ista uusina tuttavuuksina Radbrew ja Hopping Brewsters vaikuttavat omaavan kosolti hyviä ideoita, vaikkei vielä ihan honeypotiin osuttukaan.

2015 ja meneillään oleva olutbuumi näki myös monen pienpanimo- ja olutravintolan synnyn. Näistä jenkkipanimo Tommyknockersin pieni ravintola Helsingissä, Il Birrificio ja Bryggerin ravintola todettiin yhden tai molemman Ummikon puolesta hyviksi mestoiksi. BrewDogin ravintola Helsingissä ei oikein ollut mieleemme. Vuoden parhaat visitoidut ravintolat löytyvät kuitenkin aivan selkeästi Turusta: kolmikkoa Koulu, Uusi Apteekki ja Vanha Pankki on vaikea ympäristöinä hakata, eikä juomatarjonnassakaan vikaa ole. Valikoiman puolesta myös aina loistava Cosmic Comic Cafe menee kärkeen, kuten myös asiantuntevan sekä ystävällisen palvelun puolesta. Mallaskukon Tanska-teemalista ansaitsee myös kunniamaininnan. S-Ryhmän teemalistat ansaitsevat nekin kiitoksen, etenkin jokakeväinen siiderifestari, jolloin hetkellisesti myös lähi-Jyväsestämme saa oikeita laatusiidereita.

S-Ryhmän siiderifestaria lukuun ottamatta siidereitä tuli juotua melko vähän tänä vuonna, mutta vuoden kohokohtiin kuului ilman muuta kunnia saada maistaa kotimaisen Kuura Ciderin Kuura Vintage 2014 -still cideria. Olemme nöyrän kiitollisia tästä, ja toivomme Kuuralle paljon onnea ja menestystä jatkossa! Myös Lammin Sahdin Kottarainen-siideri jätti hyvän fiiliksen.

Millä mielin olutvuoteen 2016? Hyvillä mielin tietenkin. Olutbuumi vaikuttaa jatkuvan vielä ja sekä uusia ravintoloita että uusia panimoita syntyy mukavaan tahtiin. Pahin sukkamehu-IPA -buumi tuntuu olevan jo taittunut, ja sekä ulkomaisilta että kotimaisilta panimoilta tulee paljon muutakin kuin humalapommeja. Aiheesta ehkä lisää toiste, mutta hiukan tietenkin huolettaa että olutbuumin kuollessa tarjonta siirtyy takaisin bulkkilagereihin ja yhteen tai kahteen kiintiöerikoisolueeseen – ja jossain vaiheessa se buumi kuolee. Suomessa tuntuu olevan etenkin nuorempien oluenjuojien parissa tervetullut murros olutkulttuurissa meneillään, jonka seurauksena yhä useampi keskittyy laatuun ja makuun määrän ja kännin sijasta. Ikävä kyllä lainsäädäntö tuntuu pikemminkin pistävän kapuloita tämän murroksen rattaisiin kuin auttavan sitä. Luulisi että kansantalouden, kansanterveyden ja yleisten alkoholipoliittisten päämäärien kannalta olisi parempi jos Suomessa olisi rikas, menestyvä ja kansainvälisestikin tunnustettu olut- ja panimokulttuuri ja juomakulttuuri joka painottaa makukokemusta enemmän kuin humalahakuisuutta, mutta ehkäpä olemme väärässä.

Mutta, semmoinen oli vuosi 2015. Sitä on vielä melkein täysi kaapillinen jäljellä olut-”backlogimme” muodossa, mutta pikkuhiljaa Ummikotkin lipuvat kohti tulevaisuutta…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s