Lura

WP_20160416_001

Birra Amiata/Kallio Brewery, Suomi/Italia. Sahti, 7.2%. Pullo, 0.75l.

Paluu A-kaupan pienpanimokampanjan oluiden pariin: nyt vuorossa kotimaisia pienpanimo-oluita esittelevän kampanjan outolintu, Italiassa italialaisen panimon panema Lura. Kampanjaan se sopi koska kotimainen Kallio Brewery on ollut yhteistyökumppanina, ja onpa tyylikin kotimaisista kotimaisin: sahti, tai ainakin sahdista inspiraationsa saanut olut.

Luran valmistuksessa on käytetty marjoja, suomalaista katajanmarjaa ja Sardiniasta kerättyjä myrttimarjoja. Hiivana on, kuten sahdissa kuuluukin olla, leivinhiiva. Maltaita on kolmea sorttia: ohraa, ruista ja vehnää. Mielenkiintoisia asioita on siis soppaan heitetty!

Olut kaatuu lasiin runsaasti, suorastaan aggressiivisesti vaahdoten hapokasta mutta kohtalaisen tiheää, koko juomisen ajan kestävää marenkista vaahtoa. Väriltään olut on meripihkainen, toffeemainen, punertavaan häivähtävä oranssinruskea. Olut on – luonnollisesti – samea, ja olemukseltaan hyvin paksun ja täyteläisen oloinen. Tuoksussa marjaisuutta löytyy runsaasti hyvin pisteliäällä, pohjoisen karun kylmällä tavalla – tunturituuli, kylmä merivesi piiskaamassa paljaita kallioita. Oluen perinteisiä tuoksuja, mallasta ja humalaa, tuoksusta ei erityisemmin löydä. Humala antanee marjaisuudelle terää, mutta yksilöitävän humalaista piirrettä tuoksusta ei löydy. Ajan myötä imelä makeus nousee enemmän esiin, ja siihen kehittyy kuusenkerkkämäinen piirre.

Mausta löytyy marjaisuuden ohella ensipuraisussa mausteisuutta, pisteliästä sekin. Mausteen ja marjan jälkeen vyöryy esiin voimakas, käyneenkinoloinen kompostimakeus – ylikypsää, äitelää ja hyökkäävää. Jälkimaussa elementit yhdistyvät rungon voimakkuuteen nähden yllättävän sopusointuiseen, eleganttiin ja pehmeään loppusointuun. Maussa, etenkin jälkimaussa, on taikinajuureen tehtyä ruisleipäisyyttä; etenkin jälkimaun viime hetket ovat ehtaa kotitekoista tuoretta ruisleipää. Ja alkoholin polttelua syvällä nielussa. Rungosta löytyy samanlaista kuivaa happamuutta kuin tietynsorttisissa hyvin kuivissa brittisiidereissä, muttei aivan samalla naama norsun ulkosynnyttimelle -tavalla kuin siiderissä, ja makean rukiinen maltaisuus tasapainottaa tätä. Olutta kuvailee marjaisuuden ja ruisleipäisyyden ohella sana tuhti: paitsi että maku on tuhti, on olut itsessään hyvin täyttävä. Ohrapirtelö, totta tosiaan.

Lura on pääosin onnistunut, hyvin mielenkiintoinen olut. Makeus on hiukan liian päällekäyvää, ja marjaisuus varastaa vähän liikaa huomiota muilta maun osasilta, mutta muuten Lura on oikeastaan yllättävänkin laadukas ja onnistunut sahti tai sahtimainen olut. Olisi mielenkiintoista maistaa sellaista versiota tästä, jossa marjojen rooli olisi pienempi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s