S-ryhmä/Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi. IPA, 4.7%. Tölkki, 0.5l.
Tästä oluesta lienee kaikki jo sanottu – ai että jopas on maailmankirjat sekaisin kun S:n halpismerkilläkin on IPA ja jo on aikoihin eletty ja o tempora o mores ja sic transit gloria mundi ja äitis oli kun sua teki. Eli jätetään pöyristymiset sikseen ja keskitytään pyöristymiseen l. oluen juontiin.
Laitilan S-ryhmälle tekemä markettivahvuinen, erittäin rumassa tölkissä asusteleva IPA (tai ”IPA”) kaatuu tuoppiin vaahdoten melko runsaasti höttöistä, nopeasti haihtuvaa hapokasta vaahtoa. Pysyväiskerros on ohuenohut ja epätasainen juoman pinnalla, häviävän pientä pitsiä jää lasin reunalle. Väriltään suodattamattomaksi olueksi melko kirkas Kotimaista IPA on perus-IPA, oranssinkeltainen, hiukan olkinenkin. Melko kalpea se tosin on.
Tuoksu on todella kevyt, hetken saa ihan hakea että mistä se löytyy. Laitilaltahan tämä tuoksuu, tässä on sitä samaa soppamaista sameutta joka liian usein yltää rokkaisuuteen asti. Humalaa on kevyehkösti, oikeastaan tuoksunsa puolesta tämä voisi mennä jopa bulkkilagerista. Ohut tuoksu ei ole erityisen houkutteleva.
Tuoksun lagermaisuus yltää makuun asti ja on siellä itse asiassa reilusti vahvempi. Ja toden totta, Kotimaista IPA maistuu erittäin paljon väärällä tavalla kuivalta, perusvetiseltä bulkkilagerilta. Komeuden kruunaa Laitilamainen ei-niin-kiva soppamaisuus. Jos tämä on oluena korkeintaan välttävä (ja oikeastaan ala-arvoinen), on se IPA:na vain ja ainoastaan surkea: humalan maku on olematonta eikä tämä ole sen paremmin raikas ja virkistävä kuin suuta kuivaavan katkerohumaloitu. Ainoastaan tympeä kuivuus kertoo siitä että tässä on humalaa, mutta niin on bulkkilagerissakin. Jälkimaku maistuu krapulalta ja puolelta askilta röökiä.
Kotimaista IPA on todellinen rimanalitus, ei sitä sen paremmin voi sanoa; ei Laitila ole meidän kirjoissamme mikään huippupanimo, mutta heidänkin mittapuullaan tämä on suorastaan luvattoman heikko. Itse asiassa jotkin bulkkilageritkin ovat parempia kuin tämä – kyllä me aivan minä päivänä tahansa juomme mieluummin Karhua kuin tätä köykäisyyttä.
OLUT.BLOG 
Aivan metsästä tää kommentti!!?? Ettäkö mieluummin Karhua (tai vaikka Koff ym. lagerit) joisi!?? Eroa kuin yöllä ja päivällä IPA:lla ja lagerilla! Lager on ihan kiva makkarajuoma mutta en juuri muuhun kelpaa. Taitaa kommentoijalla olla muutenkin jotakin hampaankolossa, Laitilan W kohtaan.
Laitila ei kuulu suosikkipanimoihimme, mikä käy kyllä selväksi jos blogista perehtyy muihin Laitilan oluiden arvioihin, mutta ei meillä ole mitään heitä vastaan; erittäin hyviä oluitakin Laitila on tehnyt. Ja tiedämme vallan mainiosti että IPA ja lager ovat tyyleinä täysin erilaisia – mielestämme tämä kyseinen olut nyt vaan oli rimanalitus, luonteeltaan ikävän lagermainen ja kokonaisuutena heikko. Ja kyllä lageristakin on muuksi kuin makkaran kyytipojaksi, esim. StaPan vallan mainio American Lager on yksi parhaista oluista monen marketin tarjonnassa ja on nautinnollinen makukokemus ihan itsessään.
Jauhomakkaran kyytipojaksi lager kenties soveltuu. Suomalainen bulkkilager ei siihenkään. Muuten jotain sellaista juodaan silloin kun mitään muuta vaihtoehtoa ei todellakaan ole. Kotimaista on verrattomasti parempi IPA kuin esimerkiksi jokin Koffin yritys jota vahingossa kerran ostin. Parempaa se myös on kuin Laitilan Kukko IPA. Ette muuten taida muistaa aikaa jolloin Suomessa myytiin kaupoissa pelkästään suomalaista bulkkilageria.
Lagerissakin tyylilajina on niin paljon hajontaa, etenkin jos käyttää sitä kattoterminä ja sisällyttää bockit sun muut sen alle, että emme lähde dumailemaan sitä tyylinä ollenkaan; myös perinteisemmän tyylisistä lagereista löytyy erittäin laadukkaita pienpanimo-oluita. Kotimaista IPA on tosiaan parempi kuin Koffin Nikolai Brewmasters Colletion IPA, mutta se nyt ei paljoa vaadi, tuo BMC kun on ehkä köykäisin kohtaamamme IPA.
Ja kylläpä vain, muistamme erittäin hyvin ajan jolloin Suomesta sai vain bulkkilageria kaupasta, minkä takia menikin monen monta vuotta ennen kuin kumpikaan meistä oppi juomaan olutta.