Rekolan Panimo/Mathildedalin Kyläpanimo, Suomi. Tumma lager, 4.3%. Pullo, 0.5l.
Pääsiäisoluiden ylijäämävarastoa tyhjennetään ja arvioidaan samalla: Rekolan ja Mathildedalin yhteistyönä syntynyt Musta Valssi, jota on saatavana tänä markettivahvuisena sekä myös pari prosenttia vahvempana versiona, tuli todettua meneväksi ruokajuomaksi tummassa kastikkeessa tarjoillun karitsan kera. Nyt samainen, luomuohrasta ja -humalasta valmistettu olut tarkempaan syyniin ilman ruokaa.
Tuoppiin olut kaatui runsaasti vaahdoten. Kahdesta pullosta tuli melko erilaista vaahtoa: ensimmäisestä tiheää, marenkista, paksua ja hyvin hitaasti haihtuvaa kun taas toisesta tuli cocacolamaisen äänekkäästi poreilevaa, höttöisempää ja paljon nopeammin katoavaa vaahtoa. Sama Ummikko hoiti kaatamisen, eli ei johtune kaatajasta. Loppupeleissä molempiin tuoppeihin jäi kuitenkin n. sentin mittainen pysyväinen vaahtokerros, ensiksimainitussa tuopissa tasaisena ja jälkimmäisessä epätasaisena. Väriltään olut on musta, valoa vasten näkyy pientä tumman mahonkista punaruskeutta.
Tuoksu vie ajatukset Itä-Euroopan tummiin, eli löytyy paahdettua mallasta ja pientä maitomaistakin makeutta. Tuoksu on hiukan vieno, ohutkin, mutta miellyttävä eikä kuitenkaan liian kepeä. Pientä metallisuuttakin löytyy, mikä sekin vie ajatukset Itä-Euroopan tummiin lagereihin. Tavanomainen mutta sinänsä toimiva tuoksu.
Maku sekä vie ajatukset Itä-Eurooppaan että ei vie. Ensipuraisussa on paljon esim. Tsekkiä, suuntuntumassa kermaista täyteläisyyttä ja mukavan paahteisia sävyjä, mutta nopeasti päätään nostaa humalointi, joka ei tuonut itseään ilmi tuoksussa. Rungosta löytyy myös tuoksun makeutta, joka kuitenkin katoaa tyystin jälkimakuun tultaessa, jolloin humala syrjäyttää maltaisuuden liki kokonaan. Näiden kahden maun leikkauspisteestä löytyy jopa salmiakkimaisia sävyjä. Ikävä kyllä Musta Valssi kärsii kahdesta ongelmasta: ensinnäkin se on hiukan vetinen, ja toisekseen näin voimakas humalointi ei oikein istu itäeurooppalaisen henkiseen tumman maltaiseen runkoon. Ajan myötä humala nimittäin kyllästää suun ja kyykyttää runkoa liikaa.
Markettivahvuinen Musta Valssi on ihan OK-tason olut, mutta ikävä kyllä se epäonnistuu siinä mielessä, että liki jokaisesta marketista löytyvä Kozelin tumma on tavanomaisuudestaan ja tylsyydestään huolimatta tätä parempi tumma lager. Halvempikin Kozel on. Toivottavasti vastaan tulee vielä se vahvempi versio tästä, olisi nimittäin hauska nähdä kompastuuko se samoihin kiviin kuin tämä kepeämpi versio.