Alahovin viinitila, Suomi. Kuiva omenasiideri, 4.7%. Pullo, 0.33l.

Siiderilinjalla jatketaan, eli eilisen Craftyn jälkeen täkäläisten markettien olut- ja siiderihyllyjen uudehkon tulokkaan, Alahovin viinitilan, Paratiisi-sarjan kaikista kuivin siideri on nyt vuorossa. Ajattelimme että aloitetaan tästä kuivimmasta ja jos siitä on yhtään mihinkään, jatketaan sitten makeampiin. Alahoviin tuli otettua tuntumaa muutama viikko sitten leffaillan yhteydessä, jolloin maistoimme molempia variantteja heidän Vanhan Tornin -oluista eli vaaleaa ja tummaa, ja totesimme ne ihan lupaaviksi joskin hiukan raakilemaisiksi markettioluiksi.

Mutta siideriin. Runsaasti poreileva, hyvin hapokas Rutikuiva on väriltään hyvin kalpea, melkeinpä väritön, hiukan kultainen hyvin valkoviinimäisellä tavalla. Siideri on myös täysin kirkas. Tuoksu on myös viinimäinen, kuin valkoviini johon on lisätty teelusikallinen sokeria, tai puolikuivan kuoharin ja omenamehun sekoitus jossa painotus on ensiksimainitulla. Omenaisuus tuoksussa on hentoa, etäistä ja vaimeaa – tulee väistämättä ajatelleeksi että omenaa haistaa vain koska sitä olettaa löytävänsä tuoksusta. Pakko todeta että tuoksu ei lupaile hyvää.

Siideri on maultaan kuivaa, kyllä vain. Ja tietenkin sillä suomalaisille tosi kuiville tyypillisellä tavalla, eli täysin vailla tasapainoa, syvyyttä ja monipuolisuutta, ja kaiken kukkuraksi luvattoman ohut. Hapan kuivuus on Rutikuivan A ja O; jos tätä tarjoiltaisiin kuohuviinilasista eikä kukaan sanoisi että lasissa on siideriä, voisimme hyvinkin uskoa juovamme jotain halpaa ja melko köykäistä kuohuviiniä. Siiderinäkin tämä on köykäinen, vähintäänkin, ellei peräti surkea. Omenaisuus on ohuen ohutta, suorastaan häviävää, ja kaiken kukkuraksi omenaan on onnistuttu saamaan epämiellyttävän epäaito maku. Jälkimaussa happamuuden rinnalla on tahmeaa sokeria.

Ikävä kyllä tässä paratiisissa on hometta omenoissa ja käärme on melkoinen kusipää: toisin sanoen, Alahovin rutikuiva omenasiideri on melko luokaton tapaus.