Ei ole mikään visusti varjeltu salaisuus, että Ummikoiden kauhua ja kunnioitusta herättävä päämaja, jota pelokkaasti myös Ummikkovuoreksi kutsutaan, sijaitsee Länsi-Vantaalla, tuossa pääkaupunkiseudun helmessä.

Aivan viime vuosiin asti olutravintolatarjonta täällä on keskittynyt lähinnä keskikaljaan ja hananeloseen, mutta ilahduttavasti tälläkin saralla muutenkin profiiliaan melko onnistuneesti kohottanut suur-Myyrmäen alue ja muu Länsi-Vantaa on petrannut. Nykyään täältä löytyy useampikin paikka josta saa laatuolutta, jos nyt ei kuitenkaan mitään suuria harvinaisuuksia tai erityisen laajaa valikoimaa.

Jos aloitamme Myyrmäestä itsestään, aivan juna-aseman vieressä Myyrmannin ostoskeskuksessa sijaitsee legendaarinen ja/tai pahamaineinen Red Onion (Iskoskuja 3B, http://www.red-onion.fi/) eli Redari eli Dondo, jolla on suurin maine teinihelvettinä, mutta on omistajanvaihdoksen myötä onnistuneesti uusiutunut myös mainioksi ruoka- ja olutravintolaksi. Etenkin alku-illasta siellä on erittäin mukava istua juomassa muutama huurteinen, samalla vaikka täyttäen kupua paikan maittavilla hot dogeilla, pizzoilla tai purilaisilla. Paikka on juuri äsken uusittu emmekä ole vielä ehtineet tarkemmin perehtyä oluttarjonnan mahdollisiin muutoksiin, mutta viime aikoina siellä on ollut vaihtuvina hanatuotteina mm. Plevnan/Koskipanimon tuotteita kuten Suomen parasta olutta Siperiaa, ja esim. Fuller’sin London Pride pysyvänä hanatuotteena, ja pulloissa pieni mutta asiallinen valikoima, esim. Young’sia ja Crew Republicia. Redarin omistaa tätä nykyä sama taho kuin Töölön klassisen Viiden Pennin.

Melkeinpä kivenheiton päässä Redarista, vanhan Iso-Myyrin ostoskeskuksen naapurissa sijaitsee Vantaan parhaaksi ruokaravintolaksikin äänestetty Wanda’s (Liesikuja 5, http://www.wandas.fi), jossa on viihtyisä lounge-puoli sekä hyvin suosittu ravintolapuoli, jonne ruokailijan kannattaa varata pöytä etukäteen. Olutvalikoima ei ole kovin laaja, mutta vaihtuvana hanatuotteena löytyy Stallhagenia (joka on yleensä hanasta parempaa kuin pullosta) ja muutamia hyviä pullo-oluita, esim. Einstökiä olemme siellä juoneet. Ruokapuoli on todellakin saamiensa kehujen arvoinen, sillä sekä pizzat että burgerit ovat olleet erinomaisia, ja vaikkei ihan samalle tasolle yllä, ovat paikan pastatkin täysin päteviä.

Sekä Redarin että Wanda’sin hintataso on myös erittäin kohtuullinen, ja kun tähän yhdistää hyvän sekä nopean palvelun, ovat molemmat selkeästi vierailun arvoisia paikkoja kun Länsi-Vantaalla liikkuu.

Myyrmäessä  on näiden lisäksi pari muuta ravintolaa, joista saa ainakin vähän muuta kuin peruskarjalaa: niinikään aseman kupeessa oleva perinteikäs irkkupubi Molly Malone’s Toppari (Jönsaksentie 6, http://www.toppari.fi) jossa on myös Stallhagenin vaihtuva hana ja Guinnessia hanassa, ja n. puolen kilometrin päässä asemalta oleva Luna (Myyrmäentie 2), jossa ainakin aiemmin oli Vakka-Suomen Panimon vaihtuva hana ja esim. mainiota Kaiser Ludwigin vehnäolutta pullossa. Toppari on pitkän linjan ravintola, jota moni on luonnehtinut räkälämäiseksi, mutta vaikka paikka ei ehkä hienolla interior designillä loista, on se mukava, hämyisä paikka nauttia tuopin tai kaksi – eikä se osa kantaporukkasta, jotka ovat alan miehiä, todellakaan häiritse tai kiusaa satunnaisia kävijöitä. Luna taasen on aavistuksen nuorekkaamman oloinen paikka, ja oli ainakin Ummikko M:n nuoruudessa nuorison suosiossa.

Pohjoiseen siirtyessä tulee seuraavaksi vastaan Martinlaakso, jossa ainokainen oluen ystävän keidas on Martsarin ostarilla, aivan juna- ja bussiaseman vieressä sijaitseva Jyvänen (Kivivuorentie 4, https://www.raflaamo.fi/fi/vantaa/jyvanen-martinlaakso), joka on Wanda’sin tapaan pikemminkin ruoka- kuin olutravintola. Hanassa on aina muutamia vaihtuvia tuotteita, yleensä vaaleampia IPA/pale ale -oluita, mutta vaihtuvasta pullovalikoimasta löytyy yleensä jotakin jokaisen makuun, esim. Ballast Pointia, Pohjalaa, Malmgårdia, Chimayta ja Hoegaardenia on ollut kuluneen vuoden aikana listalla. Jyvänen kuuluu S-Ryhmään ja on siten mukana ketjun olutkampanjoissa, joista onkin liki aina tullut täysi valikoima oluita Jyväseen. Viime vuoden aikana ravintola on myös ujosti profiloinut itseään oluenystävän ravintolana mm. muutaman tastingin myötä. Ruoka ei rehellisesti sanottuna ole aivan Wanda’sin tai Redarin tasoista, mutta kaikin puolin kelpaavaa eikä kovin hinnakastakaan. Palvelukin toimii.

Viimeinen nytkähdys pohjoiseen, ja Kivistö: uudenkarhealla kerrostaloalueella on pienen mutta tuulisen kävelymatkan päässä juna-asemalta Beer & Café Solmu (Jaspiskuja 5), jonka valoisa interiööri tuo pikemminkin mieleen kahvilan kuin olutravintolan, mutta yhtä kaikki tarjolla on kohtalaisen kokoinen valikoima lähinnä kotimaisia pienpanimo-oluita. Kivistöön nyt harvemmin on erityistä asiaa, mutta jos siellä sattuu liikkumaan kannattaa ehdottomasti käydä Solmussa kostuttamassa kurkkuaan.

Tietääksemme esim. Rajatorpassa, Varistossa tai Pähkinärinteessä ei ole mainitsemisen arvoisia olutravintoloita, lähinnä tyypillisiä lähiöiden keskikaljakuppiloita – ei moisissa tietenkään mitään vikaa, mutta erikoisoluiden ystäville yleensä melko turhia matkakohteita.

Lopuksi vedetään vielä yksi jokeri pakasta ja piipahdetaan pikaisesti Helsingissä: n. kilometrin kävelymatkan (ja minuutin juna-matkan) päässä Myyrmäestä, aivan Malminkartanon juna-aseman lähettyvillä sijaitsee Olutravintola Malmgård (Malminkartanonaukio 4, http://www.olutravintolamalmgard.fi/), jonne Ummikot eksyivät ensimmäistä kertaa n. vuosi sitten perinteisellä kaveriporukan olutkierroksella. Sen jälkeen olemme käyneet paikassa muutaman kerran, ja todenneet että ensivaikutelma todellakin pettää: hämyisällä paikalla nähtävästi on melko äänekäs ja keskeisellä paikalla hovia pitävä alan miesten ja naisten vakiporukka, joka helposti antaa ravintolasta räkälämäisen kuvan, mutta mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Vaihtuvia hanatuotteita on varmaan puolisen tusinaa, ja pullo-oluita löytyy varmasti muutamia kymmeniä, esim. loistavaa Tankeria, Ballast Pointia ja ties mitä. Kaiken lisäksi henkilökunta on asiansa osaavaa oluen saralla, ja ovat sekä halukkaita että kykeneviä keskustelemaan oluesta ja esittämään suosituksia. Malmgård onkin vähän samanlainen piilotettu helmi kuin Puotilan Pikkulintu: ei uskoisi että melko nuhruisesta Malminkartanosta löytyisi olutravintolaa joka palvelun ja tarjonnan puolesta lyö laudalta monet keskustan tunnetumman olutravintolat. Malmgårdille siis varaukseton suositus Ummikoilta!

Tässäpä pikainen mutta sanaisa katsaus Länsi-Vantaan olutravintoloihin. Oletko käynyt jossakin näistä paikoista – jos olet, oletko samaa mieltä luonnehdintojemme kanssa? Olemmeko missanneet jonkun mainitsemisen arvoisen paikan?