Koskipanimo, Suomi. Tumma lager, 5.7%. Pullo, 0.33l.

Kesälomareissulla Ummikkoklaani kävi Tampereella ja siellä totta kai Plevnassa syömässä. Ravintolan yhteydessä olleesta panimokaupasta tarttui mukaan sikspäkin verran olutta, joita nyt käymme läpi niiltä osin kun emme aiemmin ole arvoineet. Pakko kehua Koskipanimon/Plevnan oman kaupan hintatasoa – kuudelle oluelle hintaa kertyi reilut 21 euroa, mikä on mielestämme erittäin kohtuullista.

Aloitetaan Mörkö MM -oluesta. Nimi viittaa varmaan johonkin kilpailuvoittoon, formuloihin tai eukonkantoon tai kännykänheittoon tai jotain. Emme oikein tiedä miten joku mörkö muka liittyy mihinkään urheilulajiin ja elämme täydellisessä uutispimennossa.

Lasiin Koskipanimon tumma lager – ”american dark lager” sanoo pullo – kaatuu vaahdoten mukavasti kuohkeaa, hiukan mokkaisen sävyistä vaahtoa joka kuitenkin laskee nopeasti melkein kokonaan. Jäljelle jää vain ohut kerros lasin reunalla ja vähän väriä oluen pinnalle. Väriltään olut on tumma muttei musta – etenkin valoa vasten mahonkiset sävyt korostuvat. Tuoksu on kalsean humaloitu, terävä ja mustaviinimarjamainen sekä ripauksen tunkkaisen, palaneen maltainen. No, sanotaan se nyt ihan suoraan, aika paljon Siperiaa tuoksussa on, miedompana vain.

Maun rungossa palaneen maltaiset piirteet ovat melko korostuneita, lyöden kättä kylmän ja tumman marjaisan makeuden kanssa. Kyllä maussakin vähän Siperiaa on, mutta humalan osuuden ollessa varsin vaimea ei se ole erityisen alleviivattua tai voimakasta. Jälkimaun soisi olevan väkevämpi ja tuntuvampi, nyt miellyttävä runko loppuu vähän kuin seinään. Kerrostuessaan olut jättää sentään vähän humalan katkeroa suuhun asumaan – vetisenä tosin.

Mörkö MM on melko kevyt tumma lager, joka kampittaa itsensä jälkimaun mitäänsanomattomuudella. Rungossa ei ole mitään vikaa, minkä takia onkin harmi että olut ei nouse kelpoa keskitasoa paremmaksi. Aineksia olisi ollut.