Valikoima tamperelaisia ravintoloita

Käväisimme viikon- ja kuunvaihteessa Tampereella viettämässä hääpäiväämme; alunperin oli tarkoitus käydä katsastamassa paluun tehneen ruotsalaisen industrial metal -yhtye Deathstarsin livekunto, mutta koronan takia keikka peruuntui. Kaiken lisäksi tuon pahaisen taudin takia ravintoloiden aukioloa oli rajoitettu – mutta siitä huolimatta vietimme antoisan viikonlopun Näsinneulan varjossa. Eikä ehkä ollut ihan huono homma vetäytyä jo ennen yhtätoista, ainakin ruumis kiitti aamulla.

Tässäpä lyhykäinen katsaus muutamaan reissun aikana testattuun ravintolaan – suurin osa vanhoja tuttuja aikaisemmilta visiiteiltä, mutta mahtuipa joukkoon muutama uusikin paikka. Emme missään nimessä väitä että tässä on kattavasti Tampereen oluttarjonnan kerma, oikeastaan päinvastoin: jos juuri sinun suosikkisi kaupungin tarjonnasta puuttuu, vinkkaa meille. Ehkäpä käväisemme oluella siellä ensi visiitillä!

Saavuimme tampesteriin torstaina alkuillasta. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli sikäläinen helmi olutravintoloiden joukossa, eli Konttori (Verkatehtaankatu 5, konttori.fi). Torstaina alkuillasta paikassa oli mukavan raukea tunnelma, eikä mieluisan istumapaikan löytäminen ollut vaikeaa. Paikkana Konttori on juuri sellainen kuin olutravintolan pitääkin olla: vähän hämyisä ja ehdottoman kotoisa. Juomavalikoimakin oli sellainen, ettei ollut vaikeuksia löytää mielenkiintoisia juomia. Siksipä palasimme sinne vielä myöhemminkin torstaina, ja uudemman kerran lauantaina illalla. Silloin paikka olikin paljon täydempi, ja kohtelias portsari ohjasi pöytään ja muistutti että nyt koronan aikaan olisi syytä pysytellä omassa pöydässään. Vaikka paikka oli paljon täydempi lauantaina, ei jonoja ollut mainittavasti ja baarimikoilta liikeni muutama hetki aikaa jutella oluista ja ehdotella juomia jos itsellä meni sormi suuhun. Kaksi peukkua ylös Konttorille!

Torstaina ehdimme myös tarkastaa Pyynikin oman Pyynikin Brewhousen (Verkatehtaankatu 2, pyynikinbrewhouse.fi), jossa myös ruokailimme. Paikkana se ei ollut yhtä miellyttävä kuin Konttori; ehkä siinä on vielä vähän ajan patinan puutetta, mutta hiukan selittämätön ketjumainen fiilis interiööristä tuli. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä palvelu oli asiallista ja hanavalikoima pätevää, eikä penkeistä tullut tikkuja perseeseen. Valikoimassa painotus oli toki oman panimon tuotteissa, mutta olipa hanassa myös mm. vietnamilaista Heart Of Darknessia. Myös ruokapuoli oli ihan pätevää ja hinta-laatusuhteeltaan hyvää, vaikkei sen paremmin panimon oma böögö kuin kanapasta ollut aivan ikimuistoinen. Olipa paikka myös melko täynnä torstai-iltana, mikä kertonee siitä että kaupunkilaiset ovat ottaneet sen omakseen. Käväisimme myös toisella tarkastuskäynnillä ennen lähtöä sunnuntaina, ja totesimme sunnuntai-alkuiltapäivän uneliaan hiljaisen paikan olevan oikein miellyttävä läksiäiskaljoille. Paikassa on myös ulosmyyntiä alle 5.5% juomille; valikoima tälläkin osastolla lähinnä Pyynikin omaa tuotantoa.

Lauantaina ruokailimme Ukkometsossa (Kauppakatu 16, ukkometso.com), jonne eksyimme aivan sattumalta muutama vuosi sitten ja totesimme että menu oli hyvän oloinen. Nyt se tuli todettua oikeaksi mutuksi: testatut liha- ja lohihampurilainen olivat sekä kookkaita että maukkaita. Olutvalikoima ei vaikuttanut suuren suurelta – itse otimme Oktoberfest-, tai siis Lokafest-listalta Weihenstephanerin vaalean lagerin – mutta vähintäänkin sellaiselta, että ruuan kylkeen löytää kyllä juotavaa. Paikka oli muutenkin mukavan oloinen sekoitus kortteliravintolaa ja bistropubia, jonne saatamme hyvinkin eksyä toistekin syömään. Etenkin kun melkein naapurissa on Kievari Kahdet Kasvot.

Kievari Kahdet Kasvot (Kauppakatu 14, gastropub.net/kahdetkasvot) tuli vastaan ihan sattumalta Google Mapsin kautta – mietimme löytyisikö paikkaa jossa ottaa yhdet ennen perjantaista ruokailua jo mainitussa Ukkometsossa. No, paikkahan oli sitten niin laadukas että syötyämme palasimme Kaksiin Kasvoihin. Taas mukavan hämyisä ja klassinen olutravintola, jossa kelpasi istua ja pelata Trivial Pursuitia kaksistaan samalla kun nautti laadukkaista oluista. Kuten asiansa osaava baarihenkilökunta kertoi, harrastaa Kievari omaa maahantuontia, ja valikoimissa olikin kosolti sellaisia oluita, joita ei ihan kaikkialla vastaan tule, mm. ruotsalaisen Mohawkin ja yhdysvaltalaisen Wicked Weedin oluita. Ehdottomasti tämänkertaisen käynnin helmi, koska tuli täysin puskista ja vakuutti meidät laadukkuudellaan. Täältäkin saa ostettua alle 5.5% oluita mukaansa, ilmeisesti vapaasti kaappien pullo- ja tölkkivalikoimasta.

Lauantai-aamupäivän vietimme pitkälti ostoksilla, levy- sellaisilla. Koluttua tuli niin Sammakka Popin kuin molempien Swampien laarit, ja löytyihän sieltä kotiin kannettavaa, niin Possessedin ja Carcassin deathmetallia kuin 1919:n goottirockia ja Rocky Horror Picture Show:n soundtrack-vinyyli. Ja hyllystä puuttuva Deathstarsin CD korvaamaan hamaan tulevaisuuteen siirrettyä keikkaa.

Ostosten jälkeen olikin hyvä siirtyä tuopposen ääreen tutkimaan ostoskassin sisältöä: aivan juna-aseman vieressä oleva Cask Room (Rautatienkatu 14, facebook.com/caskroomtampere) oli paikkana mitä sopivin. Halloween-koristetussa pubissa (ks. kansikuva) oli seinät täynnä punk-julisteita ja soundtrackina toimi oi!:n, punkin, garagen, psychobillyn ja reggaen yhdistelmä. Paikan pitäjät ovat alakulttuuri-ihmisiä, kuten allekirjoittaneetkin, joten nimi oli entuudestaan tuttu mutta visiitti oli ensimmäinen. Mutta tokkopa viimeinen. Paikalla tuli nautittua pubin omia oluita, joista peräti kahta – brown alea ja IPA:aa – sai jokseenkin laadukkaina real aleina; Halloweeniin sopiva kurpitsaolut tuli ihan perinteisestä hanasta. Pullovalikoimaa ei pahemmin tullut edes tiirailtua, sen verran hyvin heidän omat oluensa maistuivat. Paikassa oli mukavaa persoonallista tuntua, ja mitä ilmeisimmin sillä on vankka kanta-asiakaskunta josta osa jaksoi (kuten mekin) tulla iltapäiväoluelle. Junamatkalaisen kannattaa piipahta tänne vaikkapa junalle mennessä, sieltä tullessa. Tai ihan muuten vaan.

Lauantaina ruokailimme paikassa, jossa pitää käydä kun Tampereella piipahtaa – eli Plevnassa (Itäinenkatu 8, plevna.fi). Tässä paikassahan lausuttiin aikoinaan blogin syntysanatkin! Selkeästi saksalaishenkinen menu on todettu monesti toimivaksi, ja niin tälläkin kertaa: kahden eri setupin pihvit olivat maukkaat, joskin mediumeiksi kypsänpuoleiset. Höysteissä ei ollut valittamista, ja kun kyytipojiksi sai 3×0.25l maistelusetin jossa totta kai Siperiaa, tuota Suomen parasta olutta, niin kyllä kelpasi olla. Plevna pysyy vieläkin paikkana, jossa pitää käydä jos Tampereella sattu olemaan, ja mielellään nimenomaan ruokailemassa. Olutvalikoima on täällä, kuten Pyynikissä, vahvasti oman panimon tuotteisiin painottuvaa, mikä tarkoittaa että etenkin perinteisempien tyylien ystävät löytävät maukasta tuopintäytettä. Plevnastakin saa ostaa mukaansa oluita, myös markettirajaa vahvempia oluita – kannattaa noukkia mukaansa pullo tai kaksi Siperiaa kaappiin kypsymään.

Siinäpä tämänkertaisen Nääsvillen visiitin erityisen positiivisen muistijäljen jättäneet paikat. Jokaista näistä voimme suositella jos ohi sattuu kävelemään ja suuta kuivaa. Vähän pidempikin koukkaus on ainakin useimpiin näistä vaivan arvoinen. Juomavalikoimansa monipuolisuuden ja laadukkuuden puolesta etenkin Konttori ja Kievari Kahdet Kasvot ovat ihan ehdottomia paikkoja joissa käydä.

Mutta niin, mitäs paikkoja unohdimme? Kertokaas kommenteissa omat suosikkinne.

Kyllä me muutakin ehdittiin kuin pelkkää oluenjuontia, esim. museoissa käytiin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s