Kakola Brewing Compayn, Suomi. Hapanolut, 4.5 %. Pullo, 0.33 l.

Kas, Kakolaa emme ole arvostelleet yhtäkään blogiin – vaikka oluitaan olemme toki juoneet silloin tällöin. Turkulainen pienpanimo ei ole se kaikkein kattavimmin pääkaupunkiseudulla edustettu, mutta kyllä heidän oluitaan tänne aina välillä eksyy. Kuten nyt vaikkapa tämä Poks, joka ilmeisesti on samannimisen podcastin nimikko-olut.

Lasiin Poks kaatuu niukasti vaahdoten. Muutaman millin kerros katoaa nopeasti liki täysin. Hedelmäisen, tuoremehumaisen keltaisen oluen pinnalle ei jää rippeitäkään vaahdosta. Tuoksu on rehevän ja makean hedelmäinen, sorbettimainen ja maitomainen – piti oikein ainesosalistauksesta katsoa, onko tässä käytetty laktoosia. Ei ole, mutta vaniljaa on, mikä selittänee piirteen. No, joka tapauksessa: todella hyvä, kesäinen tuoksu. Sellainen kelpaakin, kun oli vuoden ensimmäiset t-paitakelit tänään.

Maku on tuoksua selkeästi kirpeämpi, karvaampi – ja kalseampi. Vaniljan sorbettimainen pehmeys puuttuu mausta käytännössä täysin, mikä on kyllä pettymys. Hedelmää löytyy, mutta ikävästi sinänsä ihan passeli maku kärsii vetisyydestä. Maku on ohut ja etäinen. Todellinen harmi, sillä tuoksu on upea ja maussakin on lupausta. Jos makua vaan olisi enemmän, niinsanotusti.

Ulkoisilta avuiltaan suuria lupauksia tehnyt Poks latistuu päästessään suuhun asti. Lopputulos on markettitasollakin hyvin vaatimaton, helpohko sour, jota ei oikein voi suositella sen paremmin tyylin omistautuneelle ystävälle kuin harrastelijallekaan.