Omnipollo, Ruotsi. Double IPA, 8.1 %. Tölkki, 0.44 l.

Siitä onkin jokunen aika kun olemme viimeksi Omnipolloa juoneet ja arvioineet. Saattaa hyvinkin olla, ettemme sitten visiitin Omnipollos Hat -ravintolaan Tukholmassa ole panimon kamaa juoneet! Korkea aika, siis – onhan kyseessä yksi kovimmista panimoista.

Nimi lie muuten viittaus Eliphas Leviin, 1800-luvun lopun esoteerikkoon, joka asetti paikoilleen monia modernin esoterian, magian ja new agen kulmakivistä.

Lasiin Eliphas kaatuu niukahkosti vaahdoten vanukasmaisen kermaista vaahtoa, joka asettuu nopeasti utuisaksi, ohueksi kerrokseksi oluen pinnalle. Itse olut on väriltään keltainen, kermainen ja vanukasmainen. Ja kun olut on vielä paksu, ei miellyhtymiltä vaniljavanukkaaseen voi välttyä. Tuoksu on NEIPA-tyyliin rehevä ja – kyllä, taas! – vanukasmainen, makea, hedelmäinen ja oikein kiva. Virallisesti tyyli ei ole NEIPA, mutta kyllä tämä ulkoisesti vahvasti siihen suuntaan nojaa.

Myös suutuntuma on paksu ja täyteläinen. Ja vähemmän yllättäen maussa toistuvat samat piirteet kuin tuoksussa ja ulkoasussa: kermaista, vanukasmaista, makeahkoa. NEIPA-makuja. Voi olla, ettemme ihan tarpeeksi tuoreena tätä juo, sillä pientä hop burnia tuntuu makuun hiipineen – tosin ei tavalla, joka olisi epämiellyttävä. Pehmeys ei kärsi siitä, että humala vähän eukalyptusmaisella tavalla polttelee suun perukoilla.

Eliphas on oikeastaan täysin tyypillinen Omnipollo ja moderni (NE)IPA. Paksuhko, ei kovin katkeroinen, mehuisa, utuisa. Omaperäinen tämä ei ole, mutta ruotsalaispanimon taattua laatua.