Mallassepät, Suomi. Hapanolut, 7.2 %. Pullo, 0.33 l.

Mallassepät on niitä panimoita, joilla on mukavan yhtenäinen imago – kaikki tölkit ja pullot ovat kuta kuinkin samannäköisiä. Ja kun oluet kaiken lisäksi usein ovat varsin hyviä, on syytä tykätä panimosta. Sellaisella low key -tavalla Suomen kärkeä tällä hetkellä: mitään täysin, totaalisen valloittavaa ei ole tullut vastaan, mutta melkein kaikki maistetut ovat olleet vähintään kelpoja.

Imperial Cherry Sour kaatuu lasiin käytännössä vaahtoamatta. Pysyväiskerrostakaan ei siten ole. Tämä vain voimistaa oluen muutenkin mehumaista habitusta: väriltään se on hailakan, hiukan haalistuneen punaruskea; valoa vasten rusehtavat sävyt korostuvat. Tuoksu on kirsikkainen ja mehuisa, mutta myös yllättävän makea. Jykevä myös, kuin lantraamaton mummonmehu. Eli, kuten happamia oluita usein voi kuvailla: läpeensä mummonmehumainen.

Tuoksun makeus ei kanna makuun – kirsikkaisuus kyllä. Myös makumaailma on jokseenkin mehumainen, mukaanlukien itsetehdyn marjamehun karvaus. Periaatteessa yksinkertaisin tapa kuvailla tätä on mummon kirsikkainen mehu… alkoholillisena. Maku on melko yksioikoinen ja ensipuraisun jälkeen yllätyksetön: tämä ei kehity yhtään mihinkään. Nieluun ilmaantuu pientä polttelua tovin kuluttua, mutta siinäpä se.

Maun yksipuoleisuus ja yllätyksettömyys tekevät oluesta aavistuksen tylsän, mutta muuten maussa ei ole mitään suuremmin vialla. Toisaalta suorasukaisuuden ja konstittomuuden voi myös nähdä positiivisena: ei ole väen vängällä ängetty mukaan laktoosia ja vaniljaa, tai kylmäuutettua kahvia, tai pastry-piirteitä. Ihan miten asiaa haluaa tarkastella.

Imperial Cherry Sour on suoraviivainen ja/tai yksioikoinen olut, jossa kirsikka on nostettu toimivasti jalustalle. Kirpeyttä on nimeksi, happamuutta runsaammin muttei liikaa – tämä tekee Imperial Cherry Sourista helpommin lähestyttävän. Maun soisi kehittyvän hiukan hörppimisen aikana, mutta näinkin kyseessä on lievästä tylsyydestään huolimatta oikein juotava olut.