Wychwood Brewery, Englanti. Inkivääriolut, 4.2%. Pullo, 0.5l

Inkivääriolut lienee, ainakin joissain ilmenemismuodoissaan, melkoinen outolintu olutkartalla. Muutamat tämän otsakkeen alle menneet, maistamamme oluet ovat olleet niin makeita ja limonadimaisia, että on ollut pakko pysähtyä ja miettiä onko tämä olutta ensinkään, kun eräät kuivemmat siideritkin ovat olleet olutmaisempia olemukseltaan ja maultaan. Suurin osa näistä on silti ollut hyviä, ainakaan jos ei pysähdy liikoja miettimään että mitä maussa pitää olla jotta olut maistuu oluelta.

Mukavasti ja vaaleasti vaahtoava Wychwoodin Ginger Beard on erittäin hapokas, väriltään kullankeltainen jossa kevyttä punaisen sävyä ja tuoksultaan makean inkiväärimäinen, limonadimainen, mausteinen, kirkas, raikas ja pääosin tyystin epäolutmainen olut. Kun tuoksua oikein tarkasti tutkii nenällään, huomaa siinä kuitenkin ajoittain erittäin etäisiä humalan nuotteja. Mutta olemukseltaan hyvin epäolutmainen juoma, siis. Etenkin kun pullossa mainitaan että Ginger Beardin voi tarjota jäillä. Eihän se nyt olutta sitten ole, eihän?

Maussa mausteinen ja makea inkivääri on ensimmäinen jonka huomaa, ja se onkin oluen koko elinkaaren voimakkain maku, mutta hyvin nopeasti sen rinnalle kehittyy sivusäveleksi kuivahko, karvas ja hiukan pistäväkin humalointi. Missään vaiheessa nämä kaksi dominoivaa teemaa maussa eivät tee läpsystä vaihtoa, vaan koko elinkaaren ajan humala soittelee toista viulua, sen verran kuuluvasti kuitenkin ettei sen läsnäoloa tarvitse etsiä. Makea mausteisuus ja humalan katkera pistävyys kuitenkin kietoutuvat yhteen mielenkiintoisella tavalla niin, että humala antaa sekä hiukan lisäpontta mausteisuudelle, että tarjoaa kontrastia sille. Toisin sanoen maun kaksi voimakasta elemenettiä eivät ole liian erillisiä eivätkä törmää toisiinsa huonolla tavalla, vaan puhaltavat yhteen hiileen. Maltaisuutta mausta on melko turha etsiä. Humala takaa sen, ettei Ginger Beard mene ällömakeaksi tai juomiskelvottomaksi, vaan pitää rankasti keulivan makeuden juuri sopivasti aisoissa. Ei makukaan erityisen olutmainen ole humalan läsnäolosta huolimatta, mutta mikäli sen ei anna haitata itseään on Ginger Beard oikein hyvänmakuinen juoma. Ei kuitenkaan ehkä sellainen jota haluaisi juoda ihan hirveän usein, saatikka sitten useampaa putkeen, sen verran ylimakeaksi juoma kuitenkin muodostuu jo yhden tuopin lipittelyn aikana; oikeastaan puoli litraa Ginger Beardia on jo melkein liikaa. Tämä varmaan uppoaisi paremmin 0.33l koossa. Mausteinen Ginger Beard kaiken lisäksi ihan oikeasti polttelee huulia, mikä on omiaan tekemään juomasta sellaisen jota ei ihan heti toista halua ottaa… mutta toisaalta, hauskasti yhteen pelaavat makeus ja pistävä katkeruus, sekä miellyttävä mausteisuus takaavat sen, että jossain vaiheessa kolottava kaljahammas saattaa hyvinkin lähettää sellaisia terveisiä että nyt maistuisi punaparta suussa.

Loppukaneettina mainittakoon, että Ginger Beard on yksi Ummikko N:n suosikkioluista.