St. Peter’s Brewery, Englanti. Stout, 6.5%. Pullo, 0.5l.

St. Peter’s Cream Stout kuului ensimmäisiin maistamiimme stouteihin, ja oli silloin kohtalaisen suuri menestys. Sen jälkeen emme kuitenkaan syystä tahi toisesta, luultavasti toisesta, ole kokeilleet tätä olutta uudestaan. Aika korjata tämäkin virhe!

Olut kaatuu lasiin melko runsaasti vaahdoten, jättäen oluen pinnalle keskipaksun, tasaisen hitaasti ohenevan kerroksen kermaista, kevyen mokanruskeata vaahtoa, joka ei kuitenkaan jätä hirveästi jälkiä lasin pinnalle. Väriltään olut on musta kuin Ressun synkkä ja myrskyinen yö: mitään ei tämän juoman läpi näy, ja siinä ei oikeastaan edes ole häivähdystäkään mistään muusta kuin mustuutta uhkuvasta mustuudesta, reunoilla ihan aavistus punaruskeaa. Huvikseen Ummikko M kokeili suodattuuko juomasta ollenkaan läpi kohtuuvoimakkaan keittiön lampun valoa, kun juoman pistää valon eteen. Ei suodatu. Mustaa on. Tuoksu on makean maltainen, kevyen suklainen jopa, täyteläinen tavalla joka tuo mieleen kerman jonkin suklaajuoman tai -leivoksen päällä, pähkinäinen sekä kahvimainen kevyen kahviliköörimäisellä tavalla. Olemus ja tuoksu saavat molemmat kiitettävän arvosanan.

Suutuntuma on alkuun hyvin hapokas, tehden suutuntuman aluksi täysin erilaiseksi kuin hyvinkin pehmeä, suorastaan samettinen tuoksu antaisi olettaa. Hapokkuus kuitenkin laantuu ajan myötä. Maku on myös täyteläinen ja vivahteikas. Siinä on todella, ja tarkoitamme siis todella tummaa suklaata ja tummapaahteista kahvia, jotka antavat juomalle voimakkaan kuivakkaan sävyn, jota maltillinen mutta kuitenkin aistittavissa oleva humalointi korostaa. Mallas yhtäältä pönkittää juoman kuivia sävyjä tummalla, paahdetulla luonteellaan, mutta toisaalta omaa myös selvän makeanpuoleisen, mämmimäisen luonteen kuivuuden ohella. Ajan myötä maussa kehittyy myös makea, kevyen kermainen, vaahtobanaanimainen, lievän ylikypsä, melkein imelän makea sivujuonne, joka on kuitenkin melko varovainen, ja hyvä niin sillä voimakkaampana se ei varmasti sopisi tähän juomaan. Myös mämmimäinen maltaan makeus korostuu ajan kuluessa. Juoma ei silti ole provosoiva, vaikka siinä eri maut kohtaavatkin, vaan pikemminkin kykenee yhdistämään ne yllättävän harmonisesti. Jälkimaku on ehkä aavistuksen lyhyt: joidenkin oluiden pitkä, sinnittelevä kuivuus jää uupumaan, mikä ei nyt välttämättä ole huonokaan juttu. Oluen maun pohjalla on aistittavissa perusoluen makua, mutta ei huonolla, luonteettomalla bulkkiolutmaisella tavalla, vaan päinvastoin tavalla joka kertoo perinteiden kunnioittamisesta ja oluenpanemisen taidon hanskaamisesta.

Kokonaisuutena St. Peter’s Cream Stout on melkoinen voimakkaiden luonteiden yhteenotto: todella tumma suklaan ja kahvin aavistuksen pähkinäinen kuivuus, ylikypsän banaanimainen makeus ja imelä mämmimäisyys vuorottelevat juomassa eivätkä anna makunystyröille pahemmin aikaa hengähtää. Vaikkei juoman alkoholiprosentti ole mitenkään eriskummallisen korkea, maistuu tässä siltikin useimpia muita stouteja vahvemmin alkoholi, joka omalta osaltaan tekee dominoivista mauista vahvempia. Oluen suurimmaksi miinukseksi nousee alun hapokkuus, joka mielestämme ei täysin istu tähän olueeseen, mutta muuten St. Peter’s Cream Stout on ehdottoman mielenkiintoinen, ei suoranaisesti vaativa olut, mutta sellainen joka ei päästä juojaansa ihan helpolla.

Ei ehkä ihan ehdottominta kärkikastia, mutta aika pirun lähellä sitä.