Moor Beer Company, Englanti. Stout, 4.7%. Pullo, 660ml.

Kampissa käydessämme päätimme tarttua tilaisuuteen ja shoppailla oluita Kampin K-Supermarketin valikoimista, joka on markettitasolla suorastaan hämmentävän hyvä. Ja löytyihän sieltä useampia kiinnostavia oluita, esim. Orkney Breweryn tuotteita, Fullersin oluita, yms. ja jne. Erityistä kiinnostusta herätti kuitenkin Moor Beer Companyn minimalistisen tyylikkäät etiketit sekä tavallista tuhdimpi pullokoko, jälkimmäinen lähinnä epätavallisuutensa takia (sanoi poliitikko). Useammasta vaihtoehdosta tämä Clifton Coffee Companyn kanssa yhteistyössä tehty reilusti humaloitu kahvistout oli kutkuttavin.

Olut kaatuu tuoppiin reilusti vaahdoten tummaa, kermaista vaahtoa joka hävitessään jättää runsaan pitsireunuksen lasiin. Juoman pinnalle jää reilu kerros vaahtoa. Väriltään Dark Alliance on ei vain tumma, vaan suorastaan musta. Pohjassa on aavistus punaa, mutta se on sen verran heikkoa että kyllä tätä voi kutsua täysin mustaksi olueksi. Tuoksussa on tummaa, reilusti paahdettua kahvia, humalaa, kaakaomaista suklaata ja tummahkoa, paahdettua mallasta. Tuoksu on erittäin kuiva, oikeastaan tulee vähän jano vain tuoksuttelusta. Ja kun on jano, juodaan…

…sanoista tekoihin. Maussa humalan katkero törmää kahvin ja maltaan paahteisuuteen, ja lopputulos on kuiva, mutta ei ehkä kuitenkaan Kuiva isolla K:lla. Etiketti retostelee sillä että Dark Alliance on runsaasti humaloitu, ja vaikkei humala maistu mitenkään poikkeuksellisen paljon suoranaisena humalaöverinä, poistaa se tehokkaasti maltaan makeuden, tehden oluesta todellakin hyvin kuivan stoutin. Ensimmäinen mielleyhtymä on BrewDogin Libertine Black Ale: hiukan samalla tapaa Dark Alliance antaa tumman perustan kalveta humalaisen kuivuuden tieltä. Toisin kuin Libertine, on Dark Alliancessa kuitenkin hyvin selvästi läsnä myös kuivalle kahvistoutille tyypillinen paahdettu kuivuus ja, luonnollisesti, kahvimaisuus. Ajan myötä tuoksussa humala nousee dominoimaan melko vahvasti, minkä takia ensimakukin on täynnä humalaa. Nopeasti humala kuitenkin antaa myöten kahvistoutin maulle, josta humala sitten loppusuoralla ottaa revanssin, tehden jälkimausta reilun karvaan ja greippisen. Huolimatta siitä, että humala näyttelee isoa osaa Dark Alliancen maussa, tasapainottelee olut silti humalan vaaleuden ja paahdetun maltaan tummuuden välillä paremmin kuin esim. edellämainittu Libertine Black Ale. Oluen hiukan lämmetessä ja maun kehittyessä löytää Ummikko N mausta seuraavaa: Lapsuuden kodin pihanurmella kasvoi maahumalaa, jonka tuoksu oli kesäinen, kukkaisen pistävä. Luonnollisestikaan maahumalaa ei lapsena tullut maisteltua, mutta mikäli sitä olisi sattunut maistamaan, olisi se varmasti maistunut samalta kuin tässä oluessa sivujuonteena tuntuva erikoinen, vaikeasti kuvailtava, hiukan kukkainen maku.

Tietyllä tavalla Moor Beer Company osuu hankalaan saumaan Dark Alliancellaan, sillä kummankaan Ummikon mielestä tämmöinen hybridi ei ole se mieluisin vaihtoehto: tummat tummina ja vaaleat vaaleina, sanoi kallonmittaaja. Niin sanomme mekin, mutta vain kun on kyse oluesta. Dark Alliancea puoltaa moni seikka, esim. maun mieluisa täyteläisyys sekä katkeruuden ja paahteisuuden mielenkiintoinen dialogi, mutta siltikin Dark Alliance nyt vaan sattuu olemaan juuri sellainen väliinputoajaolut joka ei ole meidän juttumme. Varovaisen suosituksen Dark Alliancelle annamme kuitenkin, sillä kaikesta huolimatta annamme tunnustusta hyvin tehdylle oluelle vaikkei se sovi meidän pirtaamme. Ja tämän perusteella muitakin Moor Beer Companyn tuotteita tulee eksymään tuoppeihimme.