Hofbräu München, Saksa. Lager, 6.3%. Pullo, 0.5l.

Alkon tämänvuotisesta Oktoberfestvalikoimasta Münchenin ystävinä päätimme ottaa paikallisen suuruuden, entisen hovipanimo Hofbräu Münchenin Oktoberfestoluen, ovelasti ja hämäävästi Oktoberfestbieriksi nimetyn sellaisen. Noin muuten ainakin lähi-Alkomme tarjonassa ei ollut mitään erityisen mielenkiintoista, paitsi kenties Prykmestarin tulkinta Oktoberfestoluesta. Ja kun tänään sattumoisin on Oktoberfestin virallinen aloituspäivä, avattu pormestarin toimesta Münchenissä tietenkin, onkin oiva tilaisuus testata nämä.

Ulkonäöltään Oktoberfestbier on melko kevyt, oljenkeltainen, hyvin kirkas ja selkeän läpinäkyvä, melko hapokas olut. Se ei erityisemmin vaahtoa, ja sekin vähä laskee melko nopeasti melkolailla jälkiä jättämättä. Pinnalle jää aavistus hapokasta vaahtoa. Ei kovinkaan yllättäen tuoksu on vahvan lagermainen, mukana aavistus rasvaista makeutta, Werther’s Originalmaista karamellisoitua mallasta, ja ehkä aavistus humalaa. Hyvin makea mallas on kuitenkin oluen dominoiva tuoksu. Yleisesti ottaen tuoksu on miedonpuoleinen.

Maku ei suuria yllätyksiä tarjoile: lagerhan tämä on, eikä se muuta yritäkään olla. Oktoberfest ei kuitenkaan ole mikään erityisoluiden suuri juhla, vaan silloin kitataan litratolkulla ruuan kanssa hyvin alas menevää juomaa. Kunhan hapokkuus laskeutuu suussa, leviää sinne oikeastaan hyvinkin miellyttävä, kevyt ja raikas kukkaisuus, joka kuitenkin katoaa melko nopeasti jättäen jäljelle tavan lagerin maun kumisevan tyhjyyden. Jälkimaku on hyvin kevyt ja hitaasti esiin tuleva, vasta n. kolmasosatuopin jälkeen rupeaa kevyt ja lyhyt humalainen kuivuus tuntumaan suussa.

Itsekseen Hofbräun Oktoberfestbier ei ole kummoinen makukokemus, se on sen verran peruslagermainen ettei se pysty tarjoamaan mitään elämää suurempaa, mutta toisin kuin ällöt markettilagerit, ei tämä maistu lantratulta yrjöltä. Yksinään siis tylsä, mutta tämä maistuu juuri siltä, että se sopisi kuin nenä korvaan kunnon Baijerilaisen mättöaterian kanssa, eli ylikypsää possua, perunaknödeliä ja sauerkrautia. Tulipa ikävä Müncheniin.