Saimaan Juomatehdas, Suomi. Red Ale, 4.7%. Tölkki, 330ml.

Liekö sattumaa että hyvin pian Sinebrychoffin tuotua marketteihin Nikolai Brewmasters Collectioninsa ja siinä Irish Red Ale- ja California Steam Beer-nimellä kulkevat markettilitkunsa, tuo huomattavasti laadukkaampi Saimaan Juomatehdas niinikään red alen ja amerikkalaistyylisen vaalean omassa ”craft beer”-sarjassaan? Emme tiedä, emmekä välitä, mutta uskomme vakaasti maistamattakin että hiukan hipstermäiseen, vintage/pin-up henkisiin tölkkeihin pakatut Brewer’s Specialit ovat kosolti parempia kuin Sinebrychoffin turhakkeet.

Tölkin kyljessä mainitaan että unfiltered, ja sen verran samea olut on kyseessä että se on helppo uskoa! Samea olut on väriltään kauniin kuparinen johon on valutettu ranteellinen verta. Etenkin valoa vasten punaruskea sameus on todella nättiä. Olut poreilee hiukan, muttei paljoa, ja vaahtoa tuli hyvin niukasti ja sekin vähä katosi liki heti, jättäen ainoastaan aavistuksen röpelöä pinnalle.

Tuoksu on todella miellyttävä! Se todellakin tuoksuu red alelta, mutta siinä on myös hiukan APA-tyyppistä, sameaa humalan katkeroa. Makean maltaisuuden päällä on hedelmäistä, sitrusmaista kirpeyttä, ja tuoksu on sieraimia miellyttävän täyteläinen sekä vivahteikas. Ihan eri maailmasta kuin ”kilpailijansa”, Koffin Irish Red Ale! Hiukan tuoksuteltuaan tätä nenässä rupeaa APAlta tuoksuva humalaisuus pikkuhiljaa nousemaan dominoivaan asemaan, tuoden ehkä hiukan mieleen Django & Steven Pale Alen.

Hmm… maku on yllättävä voimakkaassa ja dominoivassa humaloinnissaan: tunkkaisen greippinen, tuhti ja pitkä humalan katkeruus on ensimmäinen ja viimeinen asia jonka oluessa huomaa! Alun ja lopun välissäkin on humalaa, humalaa ja vielä vähän humalaa, paljon muuta ei heti maista. Aluksi tuntuu että humalan alla ei ole hirveästi muuta äksöniä meneillään, mutta kun olutta pyörittelee hetken suussaan rupeaa perinteisempiä red ale-sävyjä havaitsemaan, eli makeaa, karamellisoitua mallasta jossa on ehkä aavistus nyökkäystä tummempien suuntaan kokonaisvaltaisesti vaalean/makeanpuoleisessa maussa. Ikävä kyllä maltaisuus kärsii melkoisesta vetisyydestä, ollen täten aivan liian voimatonta ja laimeaa. Tämä tekee Brewer’s Special American Red Alesta melko tasapainottoman ja väärällä, jopa huonolla tavalla humalaan ja katkeran sävyihin painottuneen. Humalointi ei itsessään ole huonosti toteutettua, vaan vastavoiman puutteen takia se on vain aivan liian dominoivaa. Voimakkaan humaloinnin takia kokonaisuutena olut ei ole niinkään vetinen kuin juurikin tasapainoton ja tämän lisäksi melkoisen ohut. Ikävä kyllä markettirajoitteiden kirous on vaatinut jälleen yhden uhrin, sillä kaikki ainekset oivaan punaiseen aleen ovat läsnä, mutta eivät saavuta potentiaaliaan.

Nimestä, craft beer-termin painotuksesta sekä visuaalisesti erottuvasta, nuorekkaasta lookista voisi päätellä että tällä sarjallaan Saimaan Juomatehdas yrittää kalastella joko perusbissejen ystäviä ja/tai nuoria (toivon mukaan täysikäisiä) alkoholinkuluttajia tutustumaan erikoisoluiden maailmaan, mikä tietenkin on kannatettava missio mikäli näin on. Ja sellaisena Brewer’s Special American Red Ale ei ole täydellinen floppi, sillä se toden totta eroaa markettibisseistä niin suunnattomasti, ja huomattavista vioistaan huolimatta edukseen, että voisi kuvitella monien harkitsevan jatko-opintoja tällä saralla tämän kokemuksen perusteella. Tämä ei kuitenkaan peitä sitä faktaa että American Red Ale on parhaimmillaankin keskinkertainen, jopa hiukan keskinkertaista heikompi punainen ale. Hakkaa se silti Koffin vastaavan 10-0!