Yule Shoot Your Eye Out

WP_20150103_001
Karbach Brewing Co., USA. Mausteinen talviolut, 8%. Pullo, 0.76l.

Joulu tuli ja meni, mutta meillä on vielä Ameriikanpaketista pullollinen Teksasilaista jouluolutta, Karbachin hauskasti nimettyä, kaakaolla ja jouluisilla mausteilla ryyditettyä Yule Shoot Your Eye Outia. Mausteisiin kuuluu mm. appelsiinin kuori, inkivääri, kaneli, muskottipähkinä ja kardemumma. Ho ho ho, siis.

Oluen päälle muodostuu n. sormen paksuinen kermainen kerros vaahtoa joka ei haihdu kokonaan, vaan jättää täyteläisen oloisen, n. millin paksuisen vaalean, kaakaovaahtomaisen kerroksen muuten hyvin tumman oluen päälle. Väriltään olut on tosiaan tummaa, hiukan synkempää kuin cola mutta valoa vasten selvästi punertavaa ja aavistuksen läpinäkyvää.

Tuoksu on hyvin erikoinen, siinä on enemmän mausteita kuin tavanomaisempia oluen tuoksuja: ällön puolelle menevää makeutta, piparitaikinan mausteisuutta, jouluista hedelmäkakkua, erittäin makeaa omenamarmeladia sekä ylimakeita sokeroituja kuivattuja hedelmiä. Itse asiassa tuoksu menee lievästi äklön puolelle, muttei niin paljon että herättäisi yökötysreaktiota. Pikemminkin tulee sellainen ajankohtaan sopiva joulunjälkeinen fiilis, että nyt on tullut herkuteltua liian paljon liian epäterveellisesti liian pitkään. Näiden tuoksujen alta löytyy kun oikein kovasti etsii hiukan tumman ja makean lagerin kaltaista tuoksua.

Jos tuoksusta ei oikein osaa sanoa onko tämä lintu vai kala, niin ensihörppy ei auta asiaa sitten yhtään! Makunystyräparkoja ahdistelee armotta laaja kirjo makuja, joista ei ihan heti ota selkoa että sopivatko ne yhteen vai eivätkö, ja onko se huono vai hyvä juttu. Se on alusta asti selvä, ettei tämä ole ihan jokaisen olut: voimakkaat ja moninaiset mausteiset maut eivät taatusti ole sellaisten mieleen, jotka tykkäävät yksinkertaisemmista ja virtaviivaisemmista mauista.

Oluessa todella on voimakasta mausteisuutta: terävän inkivääristä potkua (joka vähän närästääkin), ripaus ylikypsää hedelmäisyyttä (joka Ummikko M:lle tuo ohimennen mieleen barley winen), tummaa makeuttamatonta kaakaota, hedelmäkakkumaisuutta ei pelkästään makeiden hedelmäpalojen muodossa vaan myös rasvaisen kakkumaisuuden muodossa. Perinteiset oluen maut, maltaisuus ja humalaisuus, jäävät täysin mausteiden alle. Jälkimaku on lyhyenläntä ja vähän valjunpuoleinen, pientä katkeraa kuivuutta jää suuhun, mutta oluen muuhun luonteeseen hyvin sopien melko kevyenä. Inkiväärinen tujuus tuntuu kasvavan tuopin huvetessa, ja loppupuolella suuta jo vähän korventaakin.

Triumviraatin mielipiteet vähän jakautuvat kahteen leiriin tämän oluen kohdalla OK-tosi hyvä -akselille, mutta siitä molemmat ovat yhtä mieltä että tämä on erikoisuudessaan reilusti keskivertoa vaativampi ja siten myös mielenkiintoisempi olut, joka ei ihan heti paljasta kaikkia salojaan. Lontoonkielinen termi ”acquired taste” voisi kuvata tätä olutta: tähän sisään pääseminen vaatii pientä effortia ryystäjältä. Mielenkiintoinen olut joka tapauksessa, tykkäsi tästä tai ei.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s