Clown Shoes The Good, The Bad And The Unidragon

WP_20150102_005
Mercury Brewing Company, USA. Russian Imperial Stout, 14%. Pullo, 0.76l.

Ummikkojen kaksihenkinen triumviraatti sai hiukan myöhäisenä karjuaaton lahjana pahvilaatikollisen Teksasilaisoluita paikalliselta kaverilta. Tässä sitä on pähkäilty että miten voi olla että monen pullon kyljessä ei ole lainkaan mainittu vahvuutta, ja tilavuusmittojen muuntaminenkin on aiheuttanut ns. pientä päänvaivaa. Selvisi nyt kuitenkin lopulta että n. 0.76 litraa yksi tuollainen iso pullo sisältää. Insinööri (AMK):n matikka on ihan pirun vahvoissa kantimissa!

Tämä olut ei itse asiassa ole Texasista kotoisin vaan Massachusettsin Ipswichistä, mutta on kuulemma niin hyvää että sitä piti lähettää. Uskotaan! Musta, tummasti mutta aavistuksen niukahkosti vaahtoava olut on todellakin yönmusta ja muutenkin jykevän oloinen. Tuoksu on tumma, alkoholinen, makea, suolainen, tuoreen lakritsinen, ja mukana on ehkä aavistus karvasmanteliakin. Lakritsinen suolan ja makeuden yhdistelmä on se voimakkain elementti tuoksussa, ja alkoholikin on tosiaan poikkeuksellisen vahvana mukana, mutta toisaalta tämä onkin melko poikkeuksellisen vahva olut… harvemmin sitä tulee mitään yli kymmenprossaista juotua.

Kuten näin vahvalla oluella on tapana, The Good The Bad And The Unidragon polttelee nielussa oikein runsaasti, suorastaan pistää närästämään! Alkoholi toden totta antaa sekä terää, särmää että melkein liiankin vahvaa potkua oluelle, mutta viunapotkun alla on erittän miellyttävää, makeaa ja täyteläistä, suutuntumaltaan samettisen pehmeääkin, suolaista tummuutta. Jälkimaku alkaa viljaisana, josta se kehittyy suklaisaan, lakritsiseen ja melko kevyesti humaloituun suuntaan. Jälkimaku on melko varovainen ja jää auttamatta alkoholin polttelun jalkoihin, mutta on silti ihan riittävä. Olut menee samaan karsinaan kuin monet muut erittäin vahvat jenkkitummat, esim. Foundersin tummien repertuaarin vahvin kadeeri, mikä nyt ei liene yllättävää.

The Good The Bad And The Unidragon on kaikilla tavoilla niin jyty ja äärimmäisyyksiin menevä, ettei se ole maltainen tai humalainen maultaan samalla tavalla kuin iskuvoimaltaan hiukan kevyemmät oluet, vaan pikemminkin se on karrelle palaneen talon hiiltyneitä raunioita, jossa palon hetkellä leivottiin tummaa, makeaa mallaslimppua, ja jonka kyytipoikana tarjoillaan tuoretta lakritsia.

Kuten odottaa saattoi, on The Good The Bad And The Unidragon äärimmäisyyksiin menevä stout, mutta se tekee sen tyylillä ja hyvällä maulla, heittäen juojan hienolla kolmoiskärrynpyörällä laidan yli. Varmaan vähän hennommille suille tämä voi hyvinkin olla turhankin tuju, mutta Ummikkoin triumviraatti arvosti kyllä. Vaativa, mutta vaativuudessaan palkitseva olut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s