Blakkr (Real Ale Release): Real Ale Brewing Co., Surly Brewing Co., Three Floyds Brewing Co., USA. Double Black IPA, 9.99%. Tölkki, 0.355l.
Buried Hatchet Stout: Southern Star Brewing Co., USA. Stout, 8.25%. Tölkki, 0,355l.

Lisää Texasin ihmeitä vuorossa loppiaisen aattona, tällä kertaa tölkeistä. Blakkr on kolmen panimon yhteistuotos (tämä tölkki Real Ale Brewing Co.:n tölkittämänä), joka on teemaltaan hyvin heavy ellei jopa black metalmainen, nimikin jo viittaa tuohon kauniiseen ja tunneherkkään viemäriörinän genreen. Vahvuus on invertoitu 666 eli 9,99% ja tumman tölkin kyljessä on kolmipäinen demoni ja mystisiä okkultistisia merkkejä. Pitääpä kaivaa kirjahyllystä Pekka Siitoimen musta raamattu ja kutsua esiin pari pahaa henkeä tätä juodessa, vaikka toisaalta pahaa henkeä tulee ihan itsestään näin joulun jälkeen. Buried Hatchet Stout on vähemmän tummasävyinen, viittaahan nimikin sotakirveen hautaamiseen. Nimensä puolesta siis, muuten olut on vielä Blakkriakin mustempi tapaus.

Olemukseltaan molemmat ovat synkkiä kuin tuomiopäivän yö sokealle: Buried Hatchetista näkyy ihan vähän verenpunaa kun katsoo voimakasta valoa vasten, ja Blakkr on ehkä ihan aavistuksen verran läpinäkyvämpi valoa vasten, muttei paljoa ja muuten sekin tumma kuin pahan miehen sielu. Vaahtoa kumpaiseenkin muodostui niukalti.

Buried Hatchetin tuoksu on paksu, tahmea, paahdettu ja makea: selkeiden tummapaahtokahvin ja hyvin tumman suklaan ohella siinä on siirappista makeutta, joka tuo yhtäältä mieleen yskänlääkkeen mutta toisaalta myös kahviliköörin. Mukana on myös aavistuksen vaaleampia sävyjä, esim. ihan maitosuklaatakin huomaa helposti. Oikein mukavaa ja nautittavaa jos kuitenkin tuhtia juomakokemusta enteilevä tuoksu. Blakkr taasen aloittaa infernaalisella sukkamehuhumalarynnäköllä, mutta pienen tuoksuttelun jälkeen humala itse asiassa tasoittuu, ja on kylläkin tuju muttei tasapainoton. Alla on aavistus paahteisen maltaista tummuutta, mutta se on selkeästi taustaroolissa: Blakkrin tuoksu on hyvin selvästi jenkki-IPAmainen.

Tummasti paahdettua kahvia, suklaata, lievää hapokkuutta ja paljon täyteläistä samettista pehmeyttä: sitä on Buried Hatchet. Tuhti se tosiaan on, muttei tavalla joka tekisi siitä vaikeasti juotavaa. Se ei sinänsä tarjoa mitään mullistavaa stoutiksi, mutta on erittäin vahva ja palkitseva sellainen. Tummuuden alta paljastuu pikkuhiljaa yllättävän selkeä humalaprofiili, jossa on kylmää karvautta ja enemmän terää kuin tummuudessa, ja joka johdattaa makukokemuksen melko kuivaavaan, vähän mahassa polttelevaan jälkimakuun. Suhteellisen korkea volttimäärä vahvistaa humalan osuutta maussa, ja antaa muutenkin vähän lisäterää tälle haudatulle tomahawkille. Blakkr taas aloittaa humalasta ja loppuu siihen, ja se on koko makukokemuksen selkein osanen. Se on kuitenkin yllättävänkin mieto BrewDogmaisesta humalamausta huolimatta: siinä on mustaherukan lehtiä, colamaista hiukan tahmaista makeutta ja kevyt ripaus makeaa mallasta, ja humalan terää taittaa kylmän syksyinen marjaisuus. Vaikka tölkin kyljessä tätä mainostetaan erittäin massiivisena juomana, ei se sitä oikeasti ole: toki se on haastavammanpuoleinen kuin moni muu olut, mutta verrattuna esim. Foundersin Dark Penanceen tai BrewDogin Black Libertineen, on tämä huomattavasti helpommin selätettävä ja tasapainoisempi musta IPA kuin em. kaksi olutta.

Näistä kahdesta hyvin erityylisestä oluesta Buried Hatchet vie kyllä voiton, mutta molemmat ovat oikein onnistuneita yksilöitä, ja hyvin vahvoja omien tyyliensä edustajia, joita Ummikkoin kaksihenkinen triumviraatti suosittelee lämpimästi jos vastaan kävelee. Ja ei muuten luultavasti kävele, ellette tallaa Lone Star Staten aakeita laakeita.