Paulaner Brauerei, Saksa. Dunkel/Hefeweizen, 5.3%. Pullo, 0.5l.

Vehnäoluista se Ummikko M:n kiinnostus muita oluita kuin bulkkilagereita kohtaan alun perin lähti, ja viime aikoina Ummikko N on kiinnostunut etenkin saksalaisista vehnäoluista, joten kaadetaanpa tuoppiin vaihteeksi sellaista. Aitoa Müncheniläistä tummaa ja suodattamatonta sellaista.

Runsaasti vaahtoava olut on väriltään toffeenruskea, ja suodattamaton kun on, hyvin samea. Vaahto on tummaa ja runsasta, mutta haihtuu nopeasti jättäen n. puolen sentin paksun kermaisan kerroksen sekä runsaasti pitsiä lasin reunoille. Kokonaisuutena olemus on tuhdin kermainen. Tuoksu on kypsän banaaninen sekä kermainen (mainitsimmeko jo että olut on jokseenkin kermainen? Se on siis kermainen.), ja siinä on kylmän metallinen häivähdys. Aika perinteinen vehnäoluen tuoksu siis: tyylissään ei mitenkään erikoinen, mutta taatun hyvä.

Suutuntuma on aika hapokas, terävä mutta silti dunkelweizeneille tyypilliseen tapaan täyteläinen. Aivan kuten tuoksukin, on maku tummalle vehnäoluelle tyypillinen: kermaista banaania ynnä muuta peruskuvastoa vehnäoluille. Kevyttä hiivaista sivumakuakin on. Tämä olut ei innosta sen kummemmin runoilemaan sen mausta: ei siksi ettäkö se olisi jotenkin erityisen epäkiinnostava, vaan siksi että se on tyypillinen tumma vehnäolut, ja periaatteessa jos on maistanut yhtä ns. klassista baijerilaista sellaista, tietää mistä on kyse eikä oikein tule mieleen parempia kuvaavia sanoja kuin ”tyypillinen baijerilainen tumma, suodattamaton vehnäolut.” Tyylissään Paulanerin Hefe-Weissbier Dunkel on taatun laadukas yksilö: täyteläisen kermainen maku, hapokkuudessaan virkistävä mutta suodattamattomuudessaan sopivan tunkkainen suutuntuma, kokonaisuutena laadukas muttei kovin omaperäinen juoma.

Eipä tästä oikein sen ihmeellisempää sanottavaa mieleen tule, kuin että hyvä vehnäolut on kyseessä.