Red MacGregor

WP_20150501_001

Orkney Brewery, Skotlanti. Ruby ale, 4%. Pullo, 0.5l.

Orkneyn tuotokset ovat tähän mennessä jättäneet vähän ristiriitaiset ajatukset: esim. Dragonhead Stout on aika hyvä, mutta Northern Lights -pale ale ei vakuuttanut täysin. Ruby aleja ei kuitenkaan turhan usein kauppojen hyllyiltä löydy, joten kun skottipanimon sellainen tuli vastaan Porissa, niin olihan se otettava mukaan tuliaisiksi! Kävin Porissa, toin skottibissen… normisettiä.

Lasiin olut kaatuu mukavasti vaahdoten: ei ylen määrin, mutta niin että pinnalle muodostuu kuohkea vaahtokerros joka täyttää tuopin piripintaan. Vaahto kuitenkin haihtuu aika nopeasti jättäen jälkeensä epätasaisen, röpelöisen pinnan tumman rubiininpunaisen juoman pinnalle. Väriltään Red MacGregor on todella nätti: syvän mutta kirkkaan punainen, melkeinpä kimalteleva ja herkullisen sekä houkuttelevan oloinen. Tuoksu tuo mieleen reilusti karamellisoidun bitterin: pohjalla on bittermäistä kevyttä pähkinäisyyttä, soraisuutta ja häivähdys puumaisuutta, mutta päällä on hyvin, hyvin makeaa ja sokeroitua, hiukan kirsikkaan häivähtävää, jopa hattaramaista karkkimaisuutta. Makea tuoksu on ihan selkeästi väriltään vaaleanpunaista. Kotimainen verrokki voisi olla Plevnan Cupido. Ihan hyvä tuoksu, mutta herättää pienen pelon siitä että olut on maultaankin yhtä ylimakea.

Onneksi tuoksu hämää. Maku ei ole ollenkaan niin makea ja höttöinen kuin tuoksu, vaan se painottuu bittermäisesti puumaiseen, kuivaan ja melko hiivaiseen humalaan ja soraiseen, pähkinäiseen maltaisuuteen. Makeuttakin on, mutta se on hyvin pienessä roolissa ja oikeastaan enemmän colamaista kuin hattaramaisen sokerista. Yllättävän karvas humalointi on tuoksun huomioon ottaen hiukan yllättävää, muttei epämieluisaa. Maun rungossa pähkinäinen, karkea maltaisuus dominoi, mutta jälkimaussa se tekee tilaa puumaiselle, hiivaisen kuivalle, melko pitkään kestävälle humalan katkerolle. Periaatteessa makua voisi luonnehtia bitteriksi, jossa on hiukan enemmän potkua.

Kovin kummoisia Red MacGregor ei innosta tarinoimaan, sillä vaikka se on erittäin juomakelpoinen ale, on se kuitenkin aavistuksen tavanomainen ja ehkä jopa tylsä, tai ainakaan ei kovin innovatiivinen eikä omaperäinen. Toisaalta eipä oluen aina tarvitse olla sitä, hyvä maku on aivan tarpeeksi ja sillä saralla Red MacGregor saa puhtaat paperit. Olut myös maistuu siltä että se olisi oivaa brittityylisen, rasvaisen pubisafkan kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s