Samuel Smith’s Organic Chocolate Stout

WP_20150430_003

Samuel Smith Old Brewery, Englanti. Suklaastout, 5%. Pullo, 0.55l.

Viime viikonloppuna Ummikot käväisivät ulkona tuulettumassa (siitä lisää eri postauksessa) ja maistoivat hanasta Prykmestarin Suklaista Pääsiäisporteria, joka tässä muodossa paljastui suorastaan upeaksi makuorgasmiksi. Siitä lähtien on suussa napsannut nimenomaan suklaisen stoutin tai porterin perään, joten kun Alkoomme oli ilmestynyt Sam Smithin elimellistä suklaastoutia, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa pari pulloa vaikka kaappi onkin jo täynnä jonossa olevia oluita! Tämä ei ole täysin vieras olut Ummikoille, melko kauan sitten tuli maisteltua tätä baarissa ja jo silloin todettua hyväksi.

Vaikka olut on läpinäkymättömän tumma, ei se silti ole ihan läpeensä musta. Pikemminkin siinä on sellaista erittäin, erittäin tumman suklaan melkein mustaa ruskeutta. Tuoppiin tämä syvän suklainen juoma kaatuu reilusti vaahdoten, jättäen ohuen pysyväisen kerroksen paksun kermaista vaahtoa. Tuoksu on suklaisten oluiden joukossa itse täydellisyys – täyteläisen makea, suklainen, kaakaomainen, kermainen ja jopa aavistuksen ylikypsän banaaninen. Pientä, verrattaen etäistä minttuisuuttakin minttusuklaaliköörimäisellä tavalla voi tuoksusta aistia. Maltaisuutta tai humalaa tuoksusta on turha lähteä etsimään, suklaisuus on tuoksussa se olennainen ja vahvin elementti. Ummikot arvailevat että Prykmestarin oluttaiteilijat ovat siemailleet tätä omaa pääsiäisoluttaan tehdessä, selkeää sukulaisuutta tuntuisi olevan tuoksussa.

Eihän tätä edes tee mieli juoda, voisi keskittyä tuoksuun vaikka kuinka kauan! Mutta olutta ei ole tehty ihailtavaksi vaan juotavaksi, joten…

Maku seuraa tuoksun askelmerkkejä, mutta on aavistuksen ohuempi kuin erittäin täyteläinen, jopa ihan vähäsen hyökkäävä tuoksu. Ei tämä silti vetinen ole, ja ajan myötä maku saa kosolti täyteläisyyttä. Ehkä ihan hyvä että maku on tuoksua hiukan hillitympi, sillä liian tuhtina tämä voisi olla aikamoista siirappia juotavaksi! Tällaisenaan maku ja suutuntuma ovat mukavan soljuvan helppoja molemmat. Mutta muuten ollaan siis samoilla linjoilla: makeaa mutta silti tummaa suklaata tai kaakaota, ja runsaasti upeaa kermaisuutta sekä maussa että suutuntumassa. Maussa tumma, mössööntyväksi asti yltyvä ylikypsä banaanimaisuus on korostuneempaa kuin tuoksussa. Yllättävää kyllä, alkoholi tuntuu selvemmin läpi kuin maltilliset 5% antaisi ymmärtää ja Sam Smithin suklaastout närästää hiukan samalla tavalla kuin paljon vahvemmat imperial stoutit. Jälkimaussa on kevyttä mutta selkeää humalan katkeroa, jota kuitenkin tasapainottaa pitkään kestävä suklaisuus. Muuten mausta, aivan kuten tuoksustakin, on melko turhaa etsiä mallasta tahi humalaa: kyllä se on se suklaisuus, se suklaisuus. Makukin saa ajattelemaan että Prykmestarin mestarit kuikuilivat Sam Smithin suuntaan omaa erittäin laadukasta suklaaporteria luodessaan.

Sam Smithin suklaastout on kerrassaan upea suklainen makuelämys, joka ei hienoudestaan huolimatta aivan varmasti ole jokaisen pirtaan – perinteiset oluen maut, mallas ja humala, on feidattu niin tehokkaasti taakse suklaisuuden ja makean kermaisuuden alle, että joillekin se tökkii ihan varmasti. Me osaamme kuitenkin arvostaa tätä täyteläistä jumalten nektaria. Upea olut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s