Rakki: Panimo Hiisi, Suomi. APA, 4.5%. Pullo, 0.33l.
Raivoava Rakki: Panimo Hiisi, Suomi. IPA, 6.2%. Pullo, 0.33l.

Panimo Hiisi on saanut settinsä kuntoon: ei ainoastaan juomien puolella, joista pari maistamaamme ovat molemmat olleet täysin päteviä, vaan myös visuaalinen puoli on reilassa. Tyylikkään voimakkaat kuvat tuovat mieleen suomalaisen muinaisuskon, mihin myös tietenkin jo panimon nimi, ja useiden oluidenkin nimet viittaavat. Nyt vuorossa on nimistä päätellen kaksi sukulaisolutta: Rakki ja Raivoava Rakki. Näistä Rakin vahvuus on maltilliset 4.5%, kun taas Raivoava Rakki läjäyttää huomattavasti tuhdimmat 6.2%. IBUissakin on huomattava ero: Rakilla on 39, Raivoavalla Rakilla 62.

Molemmat oluet kaatuvat tuoppiin runsaasti vaahdoten, Rakki vähän liikaakin: jo pienestä tilkasta olutta tuoppi vaahtoaa melkein yli. Liekö ottanut osumaa kuljetuksessa? Raivoava Rakki kaatuu tuoppiin reilusti muttei liikaa vaahdoten, ja ilmavan kuohkea kerros haihtuu pikkuhiljaa pois, jättäen kauniin, kermaisan ja hiukan epätasaisen vaahtokukan oluen pinnalle. Rakki puolestaa tosiaan vaahtosi kuin… no, vesikauhuinen hurtta ainakin. Väriltään molemmat ovat nätin pronssisia, Rakki hiukan tummempi kuin Raivoava Rakki. Molemmat ovat sameita, ja ulkoisesti muistuttavat toisiaan aika paljonkin.

Vaahtoamisen takia tehdään nurinkurisesti ja aloitetaan tuoksuhuomiot vahvemmasta.

Raivoavan Rakin tuoksu on multaisan humalainen, greippisellä tavalla kirpeä mutta silti sitruksisella tavalla myös tasapainottavaa makeutta löytyy. Tuoksu ei ole erityisen radikaali tai äärimmäisyyksiin menevä, vaan pikemminkin sopivan tasapainoinen ja tasapainossaan herkullinen. Rakissa on totta kai miedompi mutta myös kylmempi, teräksisempi tuoksu, ja siinä korostuu kukkainen maltaisuus verrattuna isoveljeensä, joka antaa tuoksulle lievän rasvaista luonnetta. Kevyttä tunkkaista vehnäolutmaisuuttakin olemme Rakin tuoksussa aistivamme. Hyvä tuoksu tämäkin.

Rakin maku on yllättävän rakeinen ja karhean maltainen, siinä on suomalaisen pellon karheutta mutta myös järvimaiseman pehmeää kauneutta: karheuden alla on mukavan pehmeää, sopivan kuivaavaa humalaa joka pelaa hyvin yhteen karheamman maltaisuuden kanssa. Lopputulos on samaan aikaan aavistuksen haastavan karhea, mutta myös helposti nautittavan kevyt. Rakki on olut jota on helppo juoda, mutta jossa on tarpeeksi syvyyttä jotta sitä ei kulauttaisi kurkustaan alas jäämättä maistelemaan sitä. Kevyenpuoleinen olut, jossa loppua kohden korostuu vehnäolutmainen ylikypsä hedelmäinen makeus.

Rakin jälkeen Raivoavan Rakin tuoksu kehittyy suorastaan upeaksi ja hyvin pehmeäksi. Ja harhaanjohtavaksi, kuten tulemme huomaamaan. Suuhun olut sujahtaa aluksi hyvin neutraalina, mutta nopeasti melko hapokas ja tunkkainen humalaisuus nousee esiin. Se suorastaan puhkeaa kukkaan, sielunsa silmin oikein näkee kuinka maku avautuu kukan terälehtien lailla suussa. Raivoavassa Rakissa on pikkuveljeään selkeästi vähemmän maltaisuutta, joskin tässäkin maltaan maku antaa pohjaa tunkkaiselle, jopa hiivaisellekin humalalle kehittyä. Humala kerrostuu suussa alun kukkaisesta ja tunkkaisesta purkauksesta suorastaan lahon puun kuivuuteen joka pinnottaa suun hiivaisella kerroksella. Siinä missä Rakki oli kevyt ja helppo, on Raivoava Rakki päällekäyvän aggressiivinen kun se pääsee vauhtiin: hyökkäävä olut ei päästä makunystyröitä helpolla, ja jättää kaiken lisäksi jälkeensä hitaasti hiipuvan, vahvan jälkimaun. Tuoksu on tasapainoisudessaan harhaanjohtava: Raivoava Rakki keskittyy kuivan humalankatkeroiseen mattopommitukseen kuin jenkit Dresdenissä konsanaan. Ei pöllömpi tapaus tämäkään, mutta ainakin tällä hetkellä Rakin helpompi nautittavuus vie pidemmän korren.

Rakki ja Raivoava Rakki ovat sukulaisuudestaan huolimatta kaksi hyvin erilaista olutta. Ja samalla molemmat ovat sulkia Hiisin hatussa: Rakki osoittaa että panimo osaa tehdä helpon oluen joka ei silti ole pinnallinen, ja Raivoava Rakki on taas näyte yhden rintaman täysoffensiivista joka sanoo piut paut seikoille kuten tasapaino ja maltillisuus. Molemmista Hiisi suoriutuu puhtain paperein.