Hamster Of Doom

WP_20150606_009

Ridgeway Brewery, Englanti. Brown Ale, 5.8%. Pullo, 0.5l.

Hamster Of Doom. Jo on hölmöllä nimellä siunattu olut, eikä etikettikään ole mitenkään erityisen hieno. Vähän tuollainen hipsterfiilishän tästä huokuu – jo etiketin sana ”neoteric” säteilee sellaista myrkyllisen hifistelevää hipstervibaa. Ridgeway ei aikaisemmin ole varsinaisesti briljeerannut oluillaan, muttei toisaalta myöskään ole aivan häntäpäähän joutunut, vaan on pikemminkin asustellut siellä alemmassa keskisarjassa tylsillä mutta juotavilla oluillaan. Katsotaan olisiko Duumijyrsijästä Ridgewayn ylevöittäjäksi?

Tuoppiin olut kaatuu ihan kivasti joskin ehkä vähän turhan hapokkaasti vaahdoten. Brittioluelle tyypillisesti vaahto laskee melko nopeasti mutta jättää reilua röpelöä pähkinäisen ruskeanpunaisen oluen pinnalle. Kastanjanruskea olut on syvän ja voimakkaan värinen, ja oikeastaan aika nätti. Tuoksu on, arvatenkin, melko bittermäinen: makea, puumainen, pähkinäinen mutta ikävä kyllä myös aika hento. Fuller’sin ESB:n voimakkaalle tuoksulle tämä ei tarjoa vastusta. Tuoksu nojaa enemmän bitter-oluisiin kuin esim. Newcastle Brown Alen voimakkaan, soraisan pähkinäiseen tuoksuun pitkälti kiitos karamellisen, maltaisen makeuden joka on tuoksun voimakkaimpia elementtejä. Tosin löytyy sitä pähkinääkin tuoksusta. Hentoudestaan huolimatta ei mikään toivoton tuoksu.

Ensimmäinen mihin maussa kiinnittää huomiota on yllättävän vahva humalointi, tuoksussa kun humala ei mitenkään dominoinut: sillä on iso rooli jo rungossa, mutta jälkimaussa se ottaa ohjakset. Katkero on brittityylistä, puumaista sekä jauhoisen hiivaista humalaa. Makunystyrät oikein näkevät sielunsa silmillä sellaisen kuivahtaneen, säleilevän vanhan puisen ovenkarmin. Kyllä, makunystyröillä on sielu, ja näillä sieluilla on silmät. Humalan ohella hyvin makean toffeemainen, pähkinäinen mallas värittää runkoa vahvasti. Pienen hetken ennen kuin runko taittuu jälkimakuun, nousee perin bittermäinen karamellinen makeus dominoivaksi voimaksi, ja vie ajatukset juuri vaikkapa ESB:n suuntaan. Faktahan nyt vaan on, että kaikkia bitteriin vähän viittaaviakin oluita verrataan ESB:hen, tuohon bittereistä parhaimpaan. Makunsa puolesta Hämpsteri kyllä mielestämme nojaa enemmän bitterin kuin brown alen suuntaan, mutta tarviiko niitä hiuksia halkoa? Saivartelija sanoo kyllä.

Hassua kyllä, korostunut humalointi tekee Hamster Of Doomista pikemminkin tylsemmän kuin kiinnostavamman. Onhan näitä nähty ihan liikaakin, ns. erikoisoluita joissa tyylistä riippumatta keskitytään siihen että humalaa, humalaa vähän lisää perkele! Havuja, havuja! Ihan kelpo perusmaku jää turhan korostuneen humaloinnin jalkoihin. Olisivat vain ihan kiltisti tehneet perustylsän ja -hyvän bitterin, niin tätäkin olisi voinut vähän enemmän kehua: humala nyt vaan korostaa niitä vääriä seikkoja tässä oluessa, jossa on oikeastaan paljon hyvääkin.

Hamster Of Doom on toki ihan juomakelpoinen brown ale, muttei mitenkään erityisen kehuttava saatikka sitten vakuuttava brittiale. Ridgeway pysyttelee vaatimattomassa karsinassaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s