Nogne O, Norja. Jouluolut, 4.5%. Pullo, 0.5l.

Joulu on taas ovella ja pukki on ojassa änkyräkännissä. Eikun hetkinen. Juhannushan se kohta on, ja olisi aika heittää joulukuusi menemään, jos meillä sellaista olisi. Ei ole, joten juomme toiset kaksista kaappiin menneen joulun haamuina kummittelemaan jääneistä jouluoluista pois sen sijaan. Norjan ihmeen, Nöökönöön Julesnadderit: kaappiin jäi vielä BrewDogin markettivahvuinen jouluolut.

Liekö pitkähkö säilytys tehnyt temput oluelle, mutta se vaahtosi suorastaan saatanallisesti. Molemmista pulloista sai lirutella hiljalleen olutta yli vaahtoavaan tuoppiin. Totisesti on maljani täysi, sanoi Jeesus kun viiniä toogalleen läikytti. Vaahto on täyteläistä, kermaista ja kestävää, eikä samalla lailla ”epäilyttävää” kuin Weird Beardin räjähdysmäisesti vaahdonnut olut Turussa, joten vaikea sanoa ovatko nämä pullot kärsineet säilytyksessä vai onko Julesnadder nyt vaan tämmöinen. Tumma olut vaahtoineen näyttää about Susette-vanukkaalta. Itse olut on tumman punaruskea, ei musta eikä läpinäkymätön mutta silti reilun tumma colamaisella tavalla. Siitä uupuu todella tumman alen tuhtius olemuksesta, vaikka onkin siis tummahko ale.

Tuoksu on rapsakan tumman leipämäinen maltaisella tavalla, ja mukana on aavistus joulumaisia mausteita, muttei ylen määrin. Tuoksu tuo aikalailla mieleen tumman tsekkityyppisen lagerin makeassa mutta hapokkaassa maltaisuudessaan, jossa on enemmän leipää kuin makeutta, ja porterien sekä stoutien lämmön sijasta kylmää etäisyyttä. Tuoksuna kuitenkin ihan jees vaikka ehkä vähän tavanomainen, eritoten jouluolueksi. Tässä odottaisi olevan enemmän mausteita.

Maku on melko terävä hapokkuudessaan, mutta maltaisuus on pehmeää ja hapokkuuden terä uppoaakin siihen melko nopeasti ja runko tasapainottuu ensipuraisun jälkeen. Mausteisuutta ei ole kuin häivähdyksenä, ja muutenkin olut on aavistuksen ohuen makuinen. Jälkimakua kohden nousee esiin vahvan siirappinen, tahmea, suolainen lakritsi, kuin aivan tuore tuorelaku. Itse jälkimaku on sekä lyhyt että vetinen, eikä humalan puraisua oluessa ole mainittavasti, vaikka vähän sekin kitalaessa kutkuttelee ja tuopin huvetessa vahvistuu piirun verran.

Julesnadder on jouluolueksi tosiaan epätavallisen sovinnainen ja kasvoton, mikä on yhdeltä kantilta heikkous mutta toiselta taasen vahvuus. Siinä missä mausteisempia oluita jaksaa suunnilleen sen yhden per joulun pyhät, on Julesnadder tarpeeksi yksinkertainen ja tasapainoinen jotta sitä voisi nauttia useampanakin iltana päivän askareiden jälkeen. Vaikka juoma ”virallisesti” onkin ale, on se luonteeltaan enemmän sukua tummalle lagerille, myös siinä että se on helposti juotava ja melko nautittava joskaan ei mitenkään erityisen ikimuistettava.

Ottaen huomioon kuinka laadukkaita oluita Nogne O on parhaimmillaan tehnyt, ei tällä ole asiaa panimon parhaimpien joukkoon ja Nöökönöön logolla varustettuna tuntuu ehkä hienoiselta pettymykseltä.