Ruosniemen Panimo, Suomi. Bitter, 4.7%. Pullo, 0.33l.

Sarjassamme vaahtovammaisia oluita. Palaamme taas Ruosniemeen, ja kuten edelliskerralla maisteltu Insinööri oli, on myös Työmies ylivaahtoava olut. Ärsyttävää moinen, kun pitää melkeinpä tipoittain lirutella olutta lasiin ettei vaahto syöksy ylös ja ulos kuin teinipojan… no, tiedätte kyllä. Hyi teitä. Joo, brittityylisen oluen pitää vaahdota, mutta liika on liikaa.

Väriltään Työmies, joka ei ole ESB vaan RSB (l. Ruosniemi Special Bitter), on väriltään samean pähkinäisen kastanjanruskea, puumaisen värinen ja oloinen. Runsas ja pitkäkestoinen vaahto on tuhtia, kermaisaa ja jopa mochalattemaista. Vaahtovammaisuudestaan huolimatta ulkonäkö toimii! Tuoksussa on pähkinää ja ylimakeaa toffeeta, ja onpa mukana myös selkeästi aistittavaa humalaa. Aavistus yliturpeutta puskee läpi tuoksusta. Ei mikään hurmaava tuoksu.

Työmies on liian hapokas, alkuun hapokas suutuntuma peittää maut alleen aivan liikaa. Sen alta puskee kylmänterävää, humalalla höystettyä rokkamaista pisteliäisyyttä, kuin lakattua puuta purisi. Jälkimaussa on vetistä ja väärällä tavalla soraista pähkinäisyyttä. Hassu olut, kun humalaa tuntuu olevan enemmän hyvin kapeassa jos nyt ei varsinaisen vetisessä rungossa kuin jälkimaussa – tosin ajan myötä myös jälkimakuun kerrostuu lakatun puumaista inhottavaa humalan kuivaavuutta. Inhan maun viimeistelee siihen täysin sopimaton kevyt mausteisuus.

Työmiehellä Ruosniemi iskee kirveensä ensi kertaa oikein todella kiveen – kyseessä on hyvin köykäinen bitteryritelmä, jolla ei pääse jatkoon vaan pikemminkin kompuroi jo lähtöruudussa. Hyi paska huono yök. Ja ammattimies piti olla.