BrewDog, Skotlanti. Porter, 4.6%. Pullo, 0.33l.

BrewDog on punkkeineen, nanny stateineen ja hardcoreineen noussut pienolutpanimobuumin kärkeen nimenomaan aavistusta rankemmin humaloiduilla oluillaan. Myös monet panimon muita oluttyylejä edustavat oluet, esim. tummempi Black Libertine ja red ale 5 AM Saint ovat hyvin humaloituja, minkä takia olemmekin tavallaan pitkästyneet BrewDogin tuotteisiin: liian usein sitä samaa BrewDog-humalointia joka peittää liikaa kaikkea muuta alleen. Mutta ans kattoo, josko Alice olisi mieluisa poikkeus.

Porteriksi kevyt, vain 4.6% volyymiprosenttia alkoholia omaava olut kaatuu tuoppiin aluksi niukasti vaahdoten, mutta kun pullosta herahtaa viimeinen loraus nousee oluen pinnalle useamman sentin paksuinen mokkaisa vaahtokerros, joka pikkuhiljaa asettuu pysyväisemmäksi puolen sentin – sentin kokoluokkaa olevaksi hiukan epätasaiseksi kerrokseksi. Olut on hyvin tumma, muttei ihan täysin yönmusta: valoa vasten etenkin reunoilla on hyvin tummaa mahonkista punaisuutta. Ulkomuodoltaan ei ylen raskaan oloinen. Tuoksu on aika kiva: humalaa tosiaan ei oikeastaan lain, vaan reilusti tummaa paahteisuutta, tujaus suklaata, palanutta leipäisyyttä ja karkeaa rakeisuutta. Klassisen brittityylin porteri ilman muuta, eikä tuoksultaan lainkaan pöllömpi sellainen.

Mausta on heti ensikättelyssä sanottava sen verran, että markettiporterihan tämä on: vetisyydeltä ei vältytä, joskaan se ei ole kovin korostunutta eikä siten pilaa makua. Suutuntuma on melko pehmeä, vaikka maussa on selkeää hiiltyneen palanutta terää, eikä maku ole erityisen suklainen vaan pikemminkin hyvin tummapaahteisen kahvin tovin pannussa muhinut pohjatilkka. Tymäkän potkiva maku, jossa on aistittavissa hiven lakritsin suolaisuutta muuten melko makean, palaneen sokerisen maun päällä. Rungossa ei humalaa mainittavissa määrin ole, mutta jälkimaussa se astuu esiin hiukan jälkijunassa: runko ehtii jo melkein kokonaan kadota ennen kuin kohtalaisen tuntuva ja kestäväkin humalaisuus hiipii esiin. Karvas jälkimaku ei ole ei ole erityisen voimakas, mutta silti tuntuva ja aluksi kestävä – ajan myötä se tasoittuu ja lakritsisuus toisaalta korostuu. Alice Porter on siis toden totta mukava muistutus siitä, että BrewDog taitaa muunkin kuin reilun humaloidun oluen taidon.

Markettivahvuinen Alice Porter – samasta oluesta on myös voimakkaampia variantteja olemassa – ei ole ikimuistoinen porter, mutta etenkin handicapin huomioon ottaen aivan mukiinmenevä, jopa todella hyvä tumma markettihyllyjen vahvistus, peittoaa esim. Kuohun markettivahvuisen stoutin. Ja tosiaan, kiva muistutus siitä että BrewDog on paljon muutakin kuin vain Punk IPA, mikä on kuitenkin varmaan aika monella se vahvin mielikuva tästä puljusta.