Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi. Porter, 5.4%. Pullo, 0.33l.

Alkon pienpanimokamppiksen tuotteiden läpikäynti jatkuu, nyt Laitilan panoksen muodossa. Mikäs ihme salmiakki- ja lakritsibuumi nyt on menossa, kun Iso-Kalla, Laitila ja Vakka-Suomen Panimo kaikki ovat tuoneet markkinoille salmiakki/lakuteemaisen tumman oluen? Suomi nousuun tai jotain? No, oli miten oli, juodaanpas olutta…

Kun korkin repäisee auki (tässä, kuten Laitilan pulloissa yleensä, on repäisykorkki) sihahtaa olut äänekkäästi – kuin colalimppari. Melko näkyvästi ja alkuun myös äänekkäästi poreileva olut pönkittää tätä mielleyhtymää. Vaahto, melko hapokas sellainen, on alkuun usean sentin paksuista, mutta kuihtuu nopeasti kasaan. Jäljelle jää ohut, hiukan Guinnessmainen kerros mokkaista vaahtoa. Värikin on colamainen: ei läheskään niin yönmusta kuin monessa porterissa, vaan siinä on selkeä häivähdys hivenen valoa läpi päästävää ruskeutta. Onneksi maku ei seuraa ulkonäön askelmerkkejä!

Tuoksu on erikoinen: kahden testipullon tuoksut eroavat toisistaan radikaalisti! Toinen tuoksuu melko perinteiselle, paahteiselle porterille jossa aavistuksen tavanomaista voimakkaampi lakritsisen suolaisenmakea juonne, kun taas toinen on hyvinkin erikoinen: siitä puuttuu oluen tuoksu kokonaan, jättäen jäljelle rasvaisen ja makean tuorelakritsin tuoksun. Mitä tästä nyt sitten sanoa? Tavanomaiselta tuoksuva tuoppi on ihan perusjees, toinen jännä ja oikeastaan aika miellyttävällä tavalla, sillä onhan tuorelaku ihan parhautta!

Taitaa olla niin, että jännemmän tuoksuiseen pulloon oli lorahtanut hiukan enemmän oluen valmistuksessa käytettyä lakritsiuutetta, sillä kuten tuoksussa on kyseinen piirre maussakin voimakkaampi siinä tuopissa. Yhtä iso ero ei ole kuin tuoksussa, mutta silti helposti havaittava.

Prykmestarin lakuportteri ei ravintolassa testattuna ollut kaksinen, ja Iso-Kallan Salmiakki Porter oli ihan OK mutta kärsi muutamista vakavista virheistä. Laitila selviytyy kolmikosta selkeästi kultamitalistina: tämä toden totta maistuu aidolta lakritsilta ja on kaiken lisäksi oikein hyvää! Etenkin jälkimaku on todella tuhdin lakumainen. Laitilan Lakritsiportteri on toki sarjassamme kohtalaisen yksioikoisia erikoisoluita, joissa maltaisuus, paahteisuus, humalointi ja oikeastaan kaikki muut oluen perinteiset maut jäävät auttamatta erikoispiirteen, tässä tapauksessa lakritsin, alle. Ja se on ihan OK, erikoisuutta tässä on lähdetty tarjoamaan ja mielestämme on ihan hyväksyttävää pistää se isosti keskiöön. Perinteisemmän makuisten tummien maailmassa ohimenevää sukulaisuutta on ehkäpä esim. mainiolla Old Engine Oililla, mutta kohtalaisen omissa maailmoissa Laitilan Lakritsiportteri seikkailee.

Ei tämä mikään pullokaupalla kulutettava olut ole, mutta kyllä yksi pieni tuoppi hyvin vaivattomasti kurkusta alas solahtaa ja jättää oikein hyvän mielen. Laitila on tehnyt varsin oivan oluen, josta kaiken lisäksi puuttuu panimon tavallinen heikkous, se saamarin rokkamaisuus.