Iso-Kallan Panimo, Suomi. Bitter, 4.5%. Pullo, 0.5l.

Kotimaiset panimot eivät toistaiseksi ole onnistuneet bittereiden parissa kovin kummoisesti, parhaimmatkin ovat olleet lähinnä hyviä ykkösdivaritason yritelmiä. Iso-Kallakaan ei toistaiseksi ole pankkia onnistunut räjäyttämään testaamiemme oluiden perusteella, mutta jos tämä nyt sitten olisi se? Toivossa on hyvä elää sanoi alien-masuasukki kun henkitorvea mussutti.

Pullo sihahtaa hapokkaasti kun sen avaa, ja olut kaatuu tuoppiin mukavasti vaahdoten. Kahdesta tuopista toiseen muodostuu nättiä pitsiä lasin reunoille ja siihen jää kuohkeampi vaahto, mutta kumpaisessakin on mukavan hiivaista, epätasaista vaahtoa oluen päällä. Väriltään olut on hiukan kuravesimäisen ruskea, jossa meripihkamaisia sävyjä. Samea Savo Special Bitter ei ole varsinaisesti missiluokkaa ulkonäöltään, muttei myöskään lähiöbaarin rupsahtanut pubiruusu -luokkaa, vaan sellainen sopiva tavispirkko. Kylläpä näitä sutkauksia irtoaa tänään.

Tuoksu on oikein kelvollinen: soraa, pähkinää, toffeemaista bitter-makeutta, ja myös hiukan vehnäoluet mieleen tuovaa makeaa banaanisuutta. Kuivaa, hiivaista ja puumaista brittihumalointia jää tuoksusta kaipaamaan, mutta muuten Savo Special Bitterin tuoksu onnistuu.

Suutuntuma on kuohkea ja suun täyttävä vehnäolutmaisella tavalla. Suutuntuman lisäksi maussa on muitakin aspekteja, jotka tuovat mieleen baijerilaisen vehnäoluen: kermaista, banaanista makeutta lähinnä. Jälkimaussa kuivan puumaiset brittihumaloinnin piirteet astuvat toden teolla esiin, ja alkuun jälkimaku on todella voimakas mutta muutaman kulauksen jälkeen löytää tasapainon ja asettuu sopivalle tasolle. Se on melko pitkä, mutta hienotunteisen tungettelematon, ja katkeron ohella siinä on makeutta. Jälkimaku onkin oikeastaan varsin hyvä onnistuminen, mutta runko on hiukan hakusessa: se ei ole vetinen, mutta maultaan jotenkin luonteettoman laimea ja aavistuksen mitäänsanomaton. Asiaa ei auta tunkkaisenpuoleinen hiivaisuus rungossa, joka kuitenkin vaihtuu tyylikkääksi puumaiseksi kuivaksi katkeroksi jälkimaussa.

Savo Special Bitter ei ole ensimmäinen suomalainen a-luokan bitter, mutta siltikin se on yksi parhaimmista – ellei peräti parhain – tähän mennessä maistamamme kotimainen bitter. Savo Special Bitterissä on jo nyt paljon toimivaa, joten toivoisimme näkevämme jatkokehitetyn ja jalostetun version tästä, jossa maun runko toimisi yhtä hyvin kuin tuoksu ja jälkimaku. Vaikkei kyseessä ole valioluokan olut, nostaa Savo Special Bitter arvostustamme Iso-Kallaa kohtaan.