Humalove/Browar Wasosz, Suomi/Puola. Stout, 8.5%. Pullo, 0.5l.

Eilisestä pettymyksestä huolimatta emme heitä kirvestä kaivoon emmekä humalaa loveen (heh HEH!), vaan annamme suomalaisporukan toiselle puolalaispanimon kanssa tehdylle tummalle mahdollisuuden. Puolalaiskaveri ei ole sama kuin eilen, Kraftwerkin sijaan Wasosz (kuulostanee hauskalta viiden tuopin jälkeen), ja porterin sijasta nyt on vuorossa stout. Tässäkin on, kuten eilisessä tummassa, käytetty kahvipapuja, ja kotimaista ilmettä antamaan on lisätty puolukoita – kotimaisia tottakai. Kaiken kukkuraksi kypsytys on tapahtunut sherrytynnyrilastujen kera.

Ensivaikutelma hakkaa eilisen oluen 10-0: olut kaatuu niukahkosti mutta nätisti vaahdoten melko tiivistä, kermaisaa, mokanväristä vaahtoa joka kyllä haihtuu melko nopeasti mutta jättää nätin hiivaisen kukkuraisen joskin ohuen pysyväiskerroksen. Pitsiäkin jää tuopin reunoille. Väri on – musta. Tietenkin.

Tuoksussa on marjaisuutta, mutta liekö sitten sherrytynnyrilastujen vaikutusta että se tuoksuu jotenkin jäätelömäisen makealta puolukkamaisen happamuuden sijasta. Nenässä tuntuu vaniljaa, kahvia ja juurikin jäätelöä jossa on mukana kotimaisia marjoja. Jäätelön alla on viipyilevää, makeaa kahvisuutta. Luonnehtisimme tätä jopa omaperäiseksi tuoksuksi, ja hyväksi sellaiseksi – tuoksu nostattaa odotuksia.

Suutuntuma on aivan eri maata kuin eilisen väljähtänyt laskivesi: Polska tuntuu suussa täyteläiseltä ja suutuntumaltaan, ei maultaan, pehmeältä. Makua ei missään nimessä voi luonnehtia sanalla pehmeä: alkuun espressomaisen vahvaa, tymäkkää ja terävää kahvia, jonka rinnalle ilmestyy nopeasti aidon puolukan happamuutta; maussa sherry ei tasoita sitä sitten lainkaan. Lopuksi, kirsikkana vaativan kakun päälle, tulee jopa siperiamaista voimakasta, päällekäyvää humalan kuivaavuutta. Jälkimaku on pitkä, alkaen rungon puolukkamaisuudesta, taittuen takaisin kahviin, kehittyen siitä edelleen askel askeleelta kohti viipyilevää, karvasta humalaa. Rinnassa tuntuu alkoholin lämmintä polttelua, vaikka itse maussa sitä on hyvin hennosti näinkin vahvalle oluelle… lämmetessä alkoholin polttelu nielussa äityy oikein ilkeäksi.

Jos Canis Lupus olikin susi olueksi (heh HEH), on Polska täysin eri maata (heh HEH HEH!). Se on vaativa, eikä mikään jokailtaiseen nautiskeluun sopiva olut, mutta tyylikäs taidonnäyte joka kielii sekä näkemyksestä että inspiraatiosta. Eilisen pettymyksen jälkeen tämä nostaa Humaloven pois suosta.