Nynäshamns Ångbryggeri, Ruotsi. Bitter, 4.5%. Pullo, 0.5l.

Ruotsin eläväinen pienpanimoskene on harmillisen aliedustettu etenkin Alkon valikoimissa, eikä ruotsalaisiin pienpanimo-oluisiin ihan joka päivä ravintoloissakaan törmää, ainakaan uusiin tuttavuuksiin. Siksi Ummikot paneutuvat tänään ruotsalaisen Nynäshamns Ångbryggerin bitteriin – ja myös koska bitter on oluttyylien aatelia.

Bedarön ulkonäkö on oikein passeli bitterille. Se kaatuu nätisti vaahdoten pintiin juuri oikean verran, eli niin että vaahto yltää hiukan lasin reunan yli muttei sentään lähde valtoimenaan valumaan kylkeä alas. Valkoinen, kermainen vaahto laskeutuu melko nopeasti tahmean ja hiivaisen oloiseksi, epätasaiseksi kerrokseksi oluen päälle, jättäen myös paksua ja kaunista pitsiä lasin reunoille. Väriltään olut on bitteriksi melko vaalea etenkin valoa vasten, mutta muuten värimaailma on hyvä: kevyen mahonkinen, punertava, pähkinäinen – sanalla sanoen, bittermäinen.

Tuoksu on melko kevyt, mutta siitä löytyy hiukan toffeemaista makeutta, puumaisen humalan katkeroa, kuivaa hiivaisuutta ja kevyttä hedelmäisyyttä. Keveydestään huolimatta tuoksu on oikein oiva, ja toisin kuin esim. monista suomalaisista bittereistä tästä löytyy sekä makeutta että kuivaa katkeroa, eikä vain jälkimmäistä.

Maussa ensimmäinen esiin astuva elementti on kuivan puumainen humalointi, joka ei kuitenkaan ole ylen katkeroista. Sen alta astuu nopeasti esiin makeaa, hiukan karamellimaista hedelmää, jonka ansiosta melko kevyessä rungossa on mukavaa pyöreyttä ja keveydestä huolimatta tarpeeksi täyteläistä makua. Kuten tuoksussakin, osaa Bedarö myös maussa ottaa mukaan aidon brittibitterin molemmat piirteet, toffeemaisen makeuden ja puumaisen kuivuuden. Makeudesta löytyy jopa pieniä viitteittä irlantilaistyyliseen red/ruby aleen, mikä ei ole ikinä huono juttu – siinä toinen kerrassaan mainio oluttyyli! Passelin vahvuisessa jälkimaussa jyllää hiivaisen puumainen humalan kuivuus: sen verran että tekee mieli ottaa seuraava kulaus olutta, muttei niin paljon että suu vallan kuivuisi.

No niin, omaan pesään pissimättä on pakko todeta että Nynäshamnetin Bedarö Bitter on melko yksiselitteisesti parempi kuin yksikään kotimainen bitteri, ja peittoaa myös useamman bitterien kotimaan, Englannin, tavanomaisemman yritelmän – esimerkiksi osan Shepherd Neamen/Whitstable Bayn moninaisista markettibittereistä! Ei tämä mikään ESB tai London Pride ole, mutta ehdottoman tutustumisen arvoinen bitter silti.