Hecla Iron Ale

WP_20160826_006

Brooklyn Brewery, Yhdysvallat. Tumma ale, 3.4%. Pullo, 0.33l.

Ajatelkaas – tieto siitä, että tätä olutta ilmestyy ruokakauppoihin kantautui Ummikoille Vantaan Sanomien kautta! Tuo populistisen persulaisten pääkirjoitusten riivaama paikallislehti on yllättävän hyvin kartalla mitä tulee oluisiin, mikä on yllättävän ohella hauska homma. Yleensä vähintään semihyvään yltänyt Brooklyn on panimona sellainen, että kun uusi tuote ilmestyy kauppaan, pitää se testata, vaikka varsinaisia täysosumia panimolta ei toistaiseksi ole tullut vastaan.

Hecla, joka on saanut nimensä valimosta joka aikoinaan toimi samoissa tiloissa joissa Brooklyn nykyään valmistaa oluensa, on tyyliltään ”session dark ale”, eli toisin sanoen kevyt tumma. Ummikot arvuuttelevat näin ennen maistamista että onko kyseessä ale-vastine esim. tummille ja kevyille tsekkilagereille vai köykäinen porterinkaltainen… ensiksimainittu voi olla ihan hyvä, jälkimmäinen ei niinkään.

Hecla vaahtoaa niukahkosti, ja vähä vaahto katoaa lasista nopeasti liki kokonaan, jättäen vain pientä röpelöä juoman reunoille ja epätasaista, ohutta jäännöstä juoman pinnalle. Väriltään olut on siirappimaisen, hyvin tumman punaruskeaa. Valoa vasten näkyy selkeästi punan sävyjä, ja vaikka tummuus alentaa näkyvyyttä vaikuttaa olut melko kirkkaalta. Kevyen oloinen olut, mutta sitähän Hecla ihan rehellisesti myöntääkin olevansa.

Tuoksu tuo enemmän mieleen lantratun porterin kuin itäeurooppalaisen tumman lagerin. Kevyessä muttei vetisessä tuoksussa on paahdettua mallasta, ohutta salmiakkisuutta ja jauhemaista rakeutta. Melko mitäänsanomaton tuoksu.

Maku on hyvin kevyt, jopa vetiseksi luonnehdittava. Tulee mieleen Velkon tumma johon on lisätty tujaus salmiakkia ja vastapainoksi poistettu kevyistä tsekkitummista usein löytyvää, tanakkuutta antavaa makeutta. Heclan maku alkaa ihan passelisti kevyellä tummuudella, mutta loppuu kuin seinään jo rungossa: ensin käypä jos nyt ei varsinaisen lupaava kevyen suolainen paahteisuus muuttuu taskulämpimäksi ja väljähtyneeksi, ja vielä rungon aikana maku häviää kokonaan jättäen jälkeen vain tunteen että suu on täynnä sylkeä. Jälkimausta on turha puhuakaan, lähinnä etäistä, nimetöntä tahmaisuutta jää hetkeksi kitalakeen.

Hecla on ikävä kyllä hyvin lähellä pohjanoteerausta. Kevyt, vetinen ja mauton Hecla ei ole ”session dark ale”, vaan ihan vaan erittäin köykäinen mukatumma olut. Ei jatkoon. Harmi sinänsä, sillä Brooklynin tyylikäs etiketti on saanut Heclan pullossa harvinaisen tyylikkäät värit.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s