Mustan Virran Panimo, Suomi. Porter, 7%. Pullo, 0.33l.

Eilisen Hoegaardenin jälkeen pääsemme viimeinkin Alkon pienpanimo-olutkampanjan kimppuun. Aloitamme monella tapaa mielenkiintoisimmasta oluesta, eli Savonlinnalaisen Mustan Virran Panimon Pistolekors-porterista. Kyseessä on nuoren panimon ensimmäinen Alkon jakeluun päässyt olut, joka tulee erikoisen muotoisessa ”yskänlääkepullossa” ja vieläpä erittäin tyylikkäällä etiketillä varustettuna.

Kaatovaiheessa olut vaahtoaa jonkin verran, kuohkeimmillaan vaahtokerros on muutaman sentin paksuinen mutta haihtuu nopeasti liki kokonaan, jättäen vain hieman jäännöstä pinnalle. Väriltään olut on mustahko, valoa vasten näkyy hiukan colamaista ruskeutta. Tuoksussa on paljon paahtunutta, rukiista maltaisuutta jossa on myös selkeää makeuden vivahdetta. Pistolekors ui vastavirtaan: tällä hetkellä porterien ja stoutien trendi tuntuu olevan kahvisuus ja suklaisuus, mutta Mustan Virran oluessa tuoksu on nimenomaan porterin perusasioiden äärellä, leipäisen ja reilun paahtuneen maltaisuuden. Hyvä niin, sillä tuoksu toimii vaikka voisikin ehkä olla aavistuksen voimakkaampi.

Maussakin nimenomaan paahtunut, liki karrelle palanut maltaisuus on homman nimi. Sitä reunustaa pieni makeampi vivahde, mutta juuri rakeisen paahteinen maltaisuus on tämän juttu. Ikävä kyllä runko on vetisen- ja ohuenpuoleinen, eikä jälkimakukaan mitenkään räjähdä kukkaan missään vaiheessa. Tämä on hyvin harmillista, sillä muuten Pistolekors on maultaan ihan kelpo perusporteri… mutta vetisyys pilaa paljon. Liikaa. Pettymystä vain korostaa se seikka, että porteriksi Pistolekors on ihan normivahvuinen ellei jopa vähän yli seitsemällä volyymiprosentillaan, mutta maku on lähinnä maitokauppaporterin.

Harmillista. Mustan Virran Panimon pelinavaus jää puolivillaiseksi.