Espoon Oma Panimo, Suomi. Porter, 5.5%. Pullo, 0.5l.

Terveisiä vammalasta. Vaahtovammalasta nimittäin. Espoon oman Espoon Oman Panimon markettiporter nimittäin vaahtoaa kuin raivotautinen vaahtoaja, täyttäen reilusti yli puolet lasista höttövaahdollaan. Etenkin porterien kohdalla tämä on usein aika pahaa enteilevä merkki. Ja ikävä kyllä aiemmin maistamamme oluet tältä panimolta eivät ole vakuuttaneet, joten odotukset laskivat kaatovaiheessa aika lähelle pohjalukemia.

Äänekkäästi poreileva höttövaahto laskee nopeasti, asettuen n. puolentoista sentin pysyväisemmäksi kerrokseksi saippuaista, mokkaiseen vivahtavaa vaahtoa. Olut ei ole väriltään musta, vaan hyvin tumman punarusehtava. Valoa vasten mahonkiset sävyt näkyvät selvästi. Tuoksu on pistävä ja palanut, jossa on ripaus koko päivän pannussa muhinutta suodatinkahvia. Ripaus makeuttakin löytyy. Kokonaisuutena tuoksu on kohtalaisen varovainen. Ei lupaile hyvää, melko perus köykäinen markettiporter tuoksultaankin.

Hapokas, kuplivainen suutuntuma ei millään peitä sitä, että maku on samaa sarjaa tuoksun kanssa. Palanutta kumia, pohjaanpalanutta kahvia, terävää kuivuutta. Vetisyyttä. Jos nyt jotain hyvää tästä kakkosdivarin markettiporterista haluaa löytää, niin hyökkäävempää karrellepalaneisuutta on joistakin markettiportereista löytynyt. Tämä ei lyö aivan överiksi. Muuten paljoa hyvää sanottavaa tästä ei sitten löydykään: omaa luonnetta ei ole, maku ei ole erityisen hyvä, lyhytkin se on, ja kaiken kukkuraksi tosiaan ohut ja vetisenpuoleinenkin.

Näillä näytöillä Espoon Omalla Panimolla ei ole sijaa kisailemaan Espoon parhaan panimon tittelistä.