Ruosniemen Panimo, Suomi. Pale ale, 5.2%. Pullo, 0.33l.

Siitä onkin tovi kun viimeksi olemme Ruosniemeä arvioineet. Emme vieläkään ole antaneet anteeksi uusia etikettejä, näitä tylsiä sarjakuvanaamoja jotka korvasivat entisen tyylikkään propagandahenkisen työläismiehen. Vaan eipä se pullon ulkonäkö sisältöä pilaa.

Jouluisaa tavoitteleva, granaattiomenalla ja kanelilla maustettu pale ale kaatuu lasiin runsaasti ja äänekkäästi vaahdoten. Poreileva vaahto kuitenkin laskee usean sentin kerroksesta nopeasti millien paksuiseksi, epätasaiseksi pysyväisemmäksi kerrokseksi. Väriltään olut on kullankeltainen, jossa on selkeä oranssin vivahde. Hiukan sameassa oluessa on runsaasti roskaa – liekö osa käytetyistä mausteista – joka putoilee hiljalleen lasin pohjalle. Tuoksussa on omenaisuutta ja kanelia, mutta varsin lievästi. Mausteisuus on selkeästi alisteisena pale alen perinteisemmille tuoksuille, mutta silti sitä on tarpeeksi antaakseen pientä tavanomaisuudesta poikkeavaa luonnetta tuoksulle. Mutta ei oikeastaan erityisen jouluisaa.

Maku kallistuu mehuisaan, aluksi jopa hiemän kirpeään suuntaan. Jälkimmäinen tosin tasoittuu melko nopeasti. Jouluisa omenan maku olisi makea ja piirasmainen, ja sitä tästä ei ainakaan löydy. Sen sijaan maku menee hiukan marmeladimaiseen suuntaan, mutta omenaisuus on kyllä vähän turhan hentoa. Kanelikaan ei ihan hirveästi suussa tunnu. Pikkuhiljaa makuun kehittyy lämmintä ja pehmeää omenaisuutta, mutta erityisen jouluisaksi tämä ei äidy – pikemminkin uuniomenamaiseksi, mitä ainakaan Ummikot eivät pidä erityisen jouluisana makuna.

Sesonkimaun puolesta Jouluapulainen ei oikein osu maaliin. Oluena se ei silti mikään huono ole, itse asiassa ihan juotava jos nyt ei kuitenkaan erityisen mainio Ruosniemen totuttua täysin juomakelpoista laatuahan tämä on, kuten odottaa saattaa, mutta mitään päräyttävää elämystä Jouluapulainen ei tarjoile.