Brewdog, Skotlanti. Porter, 5%. Pullo, 0.33l.

Kun talvi on, juodaan tummaa. Vaikkei olekaan talvi, vaan ikuinen syksy, niin juodaan silti tummaa. Brewdogia ei pitkään aikaan ole tullut huomioitua arvion merkeissä, ja muutenkin panimon näkyvyys oman ravintolan ulkopuolella on pitkään ollut varsin vähäistä, joten mukava vaihteeksi palata (uus)vanhan klassikkopanimon pariin.

Maltillisen vahvuinen porter kaatuu lasiin hyvin niukasti vaahdoten. Pinnalle jää epätasainen, rusehtava ja hiukan marenkimainen kerros ohutta vaahtoa. Väriltään olut on kaikkea muuta kuin musta: pikemminkin todella tumman, mahonkimaisen ruskea jossa etenkin valoa vasten näkyy tumman punan sävyjä. Tuoksu on tumma, kermaisa, makea, suklainenkin: ”praline chocolate porter” pitää todellakin kutinsa. Young’s Double Chocolate Stout tulee mieleen, joskin tämä on ehkä himpun verran makeampi. Varsin mainio tuoksu.

Tuoksun mielleyhtymä Young’sin klassikkoon ei ohjaa väärään: maussakin on selkeitä yhtäläisyyksiä. Ja nimenomaan Young’siin, joka on selkeästi vähemmän makea kuin toinen suklaatummien klassikko, Sam Smithin Organic Chocolate Stout. Rungossa huomaa ensiksi makean suklaan sävyt, joissa on selkeää vaniljaisuutta (vaniljaa onkin käytetty valmistuksessa), josta maku kehittyy maitomaiseen suuntaan (laktoosia on myös käytetty). So good so far, mutta aivan kalkkiviivoilla Zombie Cake hyytyy: jälkimaku on todella pistävän ja ikävän kitkerä, vähän kuin huono kahvi. Todella harmillinen lopetus muuten oikein oivalle maulle.

Vaikka Brewdog ei enää ole craft beer -skenen aallonharjalla, on panimo ylläpitänyt kohtalaisen hyvää tasoa. Siihen verrattuna Zombie Cake kokonaisuuden pilaavalla jälkimaullaan on munaus. Potentiaalisesti hyvä olut mutta… ei.