Omnipollo, Ruotsi. Gose, 7%. Tölkki, 0.5l.

Takaisin Omnipollon parissa ja – kuten nimestä voi päätellä – heidän sietämättömän itsetarkoituksellisen erikois-erikois-erikoisoluidensa ääressä. Sietämättömiä, koska tämä tämmöinen tökkii niin monella tasolla, mutta maku on harvemmin ollut yksi niistä. Omnipollo kun on erittäin mainio panimo.

Lasiin Bianca kaatuu aivan todella nättinä: kaatovaiheen n. sentin paksuinen vaahto on kauniin purppuraisen tummaa. Pysyväiskerros on hyvin ohut, lähinnä utua oluen pinnalla. Väriltään olut on erittäin tumman violetti ja purppurainen, melkein musta. Valoakaan vasten ei väri muutu. Todella nätti olut. Tuoksussa vaahterasiirappi on selkein ensinuuhkaisulla, sen alta löytyy jopa hivenen hapanta mustikkaa, ripaus maapähkinävoita ja pannukakkumaisuutta. Melkein kaikkea mitä nimessä mainitaan – paitsi suklaata. Kunhan ottaa ensipuraisun oluesta, nousee tuoksusta esiin kylmäkahvimainen tuoksu. Hyvä ja kompleksinen tuoksu, eikä lopulta liian päällekäyvä vaikka tölkin avatessa sieltä hyökkäsi semmoinen odööri että pelkäsi tämän olevan mallia tapetaan kaikki.

Ainesosiin nähden on yllättävää, ettei olut olekaan kovin makea. Vaahterasiirappi, suklaa ja maapähkinävoi antaisivat odottaa että makeutta jaetaan kauhalla, ei lusikalla. Mutta toisin on: tämä kallistuu jopa kirpeään. Tässä on mustikkaa ja kylmäkahvia päällimmäisenä, alta löytyy vaahterasiirapin makeampia sävyjä. Pienellä kulmalla löytyy myös maapähkinävoin rasvaista makeutta. Ajan myötä myös hiukan makeaa leivosmaisuutta makuun kehittyy, mutta kirpeys on ja pysyy. Pienoisena kritiikkinä on todettava, että muiden makujen täyslaidallinen saa mustikkaisuuden maistumaan hivenen esanssiselta, vaikka siis sisältää ihan aitoa mustikkaa. Suklaata mausta(kaan) ei löydä, vaikka valmistuksessa onkin kaakaota käytetty. Nielussa tämä polttelee viinaisasti, vaikka maussa ei alkoholisuutta ole.

Kyllähän tämä taas on Omnipolloa pahimmillaan ja parhaimmillaan: raskas, kompleksinen, överi ja jokseenkin erikoislaatuinen olut. Hyvä sellainen myös. Viime aikoina maistettuihin muihin Omnipolloihin verrattuna tämä ei ole Double Karpologin veroinen, ja on toisaalta aika pitkälle samansuuntainen Tefnut w. Blueberries And Vanillan kanssa – sattuneesta syystä – joskaan ei aivan yhtä överi. Vaikka on tämä överi silti.

Lopulta Biancan voi kiteyttää ytimekkäästi näin: jos tykkäät Omnipollosta, haluat totta kai juoda tämän. Jos et siedä Omnipolloa, et tietenkään halua juoda tätä.