Sweat, Tears And Swamp Dew

on

AF Brew, Venäjä/Lovecraft Weird Brewery, Venäjä. Gose, 7.0%. Tölkki, 0.33l.

Back to the USSR sanoivat Beatlesit kun vitsikästä introa olutblogiarviolle keksivät. Tai sitten eivät. Olkoon niin tai näin, niin venäläistä käsityöläisolutta on laseissa: AF Brew on todistanut taitonsa monta kertaa ennenkin, ja Lovecraft Weirdin on pakko olla hyvä koska nimi. Ja muutenkin Venäjällä tuntuu olevan aika kova skene tällä hetkellä, joka onneksi rupeaa länteenkin pikkuhiljaa enenevissä määrin leviämään.

Lasiin Suokyynel kaatuu lainkaan vaahtoamatta. Väriltään tämä hillalla ja krimilaisellä suolalla – tuetaanko tässä nyt Putinin imperialismia? – valmistettu olut on hailakan keltaoranssi, vähän kuin venäläisen yleisurheilijan dopingnäyte. Tuoksu ei onneksi ole samalla tavalla, öh, ”ruraalinen” kuin ko. näyte, vaan jokseenkin siiderimäinen. Kalsean, pakkasaamumaisen kolean hedelmäinen tuoksu ei ole suoranaisesti omenainen, mutta siltikin jotain hyvin siiderimäistä tässä on. Kalseuden alla on kevyesti hunajaisuutta (tai mehiläisvahaa) ja heinäisyyttä – ja toki sitä hillaa. Maaseutua. Rustiikkisuutta. Tuoksu on kuitenkin hyvin mieto ja melkeinpä nenää pakeneva, minkä takia se ei tee kovin suurta vaikutusta.

Maku on onneksi huomattavasti rehevämpi kuin tuoksu. Suutuntuma on yllättävän paksu miedon tuoksun jälkeen, ja miellyttävällä tavalla vähähapokas. Maussa on tuntuvasti suolaa, kuten gosessa pitääkin. Hillakin tekee itsensä tunnetuksi maussa: tuntuva marjaisuus ei kuivaa ole, mutta kuitenkin kaukana makeasta. Juuri rungon taittuessa jälkimakuun tulee oikein ryöpsähdys lievän karvasta marjaisuutta. Jotenkin olut onnistuu maistumaan nimensä mukaisesti hiukan rämemäiseltä olematta silti tunkkainen tai niljakas. Rämeisyys tulee tykö paksuutena, koleutena ja karvaankirpeänä marjaisuutena. Ei ollenkaan hassumpi olut, ja vaikkei mitenkään erityisen provokatiivinen tai haastava makuna ole, on tässä paljon persoonallisuutta.

Sweat, Tears And Swamp Dew on olut, jonka kuvailemiseen on vaikea löytää sanoja. Sen makumaailma tuntuu perin tutulta, mutta silti se ei suostu sanojen vangittavaksi. Sen tunnistaa tyylinsä edustajaksi, mutta silti se on perin omalaatuinen olut sarallaan. Ei haastava juoda, mutta haastava määritellä. Kyllähän tämä selkeästi onnistumiseksi kallistuu, ja muutenkin jännäksi tuttavuudeksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s